perjantai 31. maaliskuuta 2017

Keulataso

Tässä veneessä ei ollut aiemmin keulatasoa ja tuntui siltä, että keulataso helpottaisi kulkua veneeseen. Keulapurjeen edessä on vain vähän astumistilaa ja veneeseen kulkeminen ja varsinkin tavaran vieminen veneeseen keulan kautta ei ole kovin helppoa. Myös koiran nostaminen veneeseen ja pois voisi helpottua, jos koiran voisi nostaa suoraan keulatasolle, josta koira voisi sitten itse jatkaa matkaa. Yhden kesän katseltuani erilaisia keulatasojen toteutuksia, päätin hankkia myös sellaisen.

Keulatasot ovat melko yksinkertaisia rakenteeltaan, mutta pienimmistäkin versioista pyydetään melko kovaa hintaa. Niissä on pohjimmiltaan yksi kaarelle taivutettu putki, joka on toisesta päästä kiinni veneen kyljessä ja siihen on tehty jonkinlaiset laipat, joiden päällä on sitten varsinainen astumistaso. Alapuolelta tasoa kannattelee yleensä yksi putki. Mitä isommasta tasosta on kyse, sitä paksumpaa ja jämerämpää putkea siihen sitten käytetään. Koska paikallisissa veneilytarvikeliikkeissä myynnissä olevat valmiit kaulatasot ovat lähtöhinnaltaan yleensä yli 400€ luokkaa ja tikkailla vielä enemmän, päätin kokeilla tehdä sellaisen itse.

Aloitin homman mittaamalla keulan muodon. Tein sen parilla pienellä vaneripalalla, jotka laitoin veneen kylkeen molemmin puolin keulaa, niin että ne jatkuvat keulan ja ruuvasin ne sitten yhteen kohdastam, josta ne menevät ristiin. Piirsin näin tehtyyn sabluunaan myös kannen ulkoreunan, koska veneen rakenne on sellainen, että kannen kohdalla reunus menee kyljestä ulos päin. Sain tällä tavoin tehtyä tarkan sabluunan, josta näen selvästi keulan muodon, ja voin sovitella keulatason osia siihen.

Halusin että keulatason alle saadaan mahtumaan jonkinlaiset kasettitikkaat ja koska halvimmat kasettitikkaat löytyvät Biltemalta, päätin lähteä liikkeelle hankkimalla tikkaat Biltemasta.
Bilteman kasettitikas
Bilteman tikkaat maksoivat n. 90€ ja kaikilla muilla valmistajilla hinnat pyörivät lähes 200 eurossa. Kasetin kokonaisleveys on n. 300mm, joten putkesta tehty kaari saisi olla suunnilleen sen levyinen. Päätin tehdä kaaren 25mm putkesta, jonka taivuttaminen kotikonstein saattaiisi vielä joten kuten onnistua. Mutta kyseltyäni asiasta hieman rautakaupastakin, löysin kaverin, joka myi minulle sopivan putken valmiiksi taivutettuna. Se tuli maksamaan 45€, josta itse putken arvo on n. 25 euron luokkaa. Tosin putkea myydään yleensä 6 metrin pätkissä, joten tällaista pientä projektia varten pelkkä putki olisi jo maksanut huomattavasti enemmän, eikä loppu pätkällä olisi välttämättä mitään järkevää käyttöä.


Halusin tikkaiden menevän enemmän sisään. jotta tikkaiden päät eivät tulisi ulos tason edestä. Joten päätin jatkaa tikkaiden kehikkoa takapäästä ja siinä olevaa hahloa, jotta tikkaat voisivat liukua kauemmas taakse. En olisi voinut vain siirtä koko kasettia taakse päin, koska silloin tikkaat olisivat taittuneet auki taaempaa tason alta, eivätkä ne silloin olisi olleet toimivat.

Jatkettu kasetti. Hahlo on vielä jatkamatta.


Kasetin jatkamiseen käytetty pellin pala maksoi 5€. Sen lisäksi hankin 10 eurolla pätkän 10mm tankoa, joka hitsattiin kasetin ja putken väliin jäykistämään rakennetta. Se ei ehkä olisi ollut tarpeen, mutta ei vara venettä kaada ;-) Itse hitsaukseen ei mennyt tällä kertaa rahaa, kun kaveri teki sen, mutta se olisi maksanut ehkä luokkaa 30-40€, siinä ei ollut kovin montaa saumaa hitsattavaa.

Tason kannattamiseen sen alapuolelta hommasin metrin pätkän 22mm putkea, joka maksoi 10€. Taso kiinnitetään veneen kylkeen U-kiinnikkeillä, jotka  maksoivat n. 18€. Ja pultteihin ym. kiinnitystarvikkeisiin meni arviolta 10€. Joten tähän mennessä rahaa on mennyt n. 190€. Mikä on kuitenkin vielä edullisempi, kuin valmiit tasot.

Tason osat hitstttuna yhteen
Tason edessä oleva salpa, joka pitää tikkaat sisässä.

Tason eteen kiinnitin silmukkapultin, jonka toiselle puolelle rakensin pellistä pienen salvan, joka pitää tikkaat paikallaan ajon aikana. Silmukkaan on tarkoitus kiinnittää genaakkeri,  mutta jää nähtäväksi kuinka tukeva rakenteesta tulee. Jos vaikuttaa siltä, ettei se kestä genaakkerin voimaa, pitänee rakennetta vielä jotenkin jämäköittää.

Vanerista tehty tasolevy
Melko usein tällaisten tasojen varsinanen tasopinta tehdään tiikkilaudasta, mutta sopiva paksu tiikki on kohtuullisen kallista ja sitä olisi pitänyt käytännössä tilata jonkin verkkokaupan kautta, koska sitä ei ole saatavilla paikallisista liikkeistä. Joten päätin tehdä tasolevyn yksinkertaisesti filmivanerista ja päälystää sen keinotiikillä. Kävin hakemassa paikallisesta vaneriliikkeestä sopivaa palasta ja löysin sieltä 20mm vahvan levyn kympillä. Levy oli kyllä tarpeettoman iso, mutta siinä oli jossakin kohdassa pieni pintavika, niin sain sen edullisemmin.

Tason pinnan valmistusta
Vanerin päällystin Dek-kingin keinotiikillä, jota minulle oli jäänyt ylimääräistä istuinprojektista. Keinotiikki tulee 50mm levyisissä pontatuissa paneeleissa, jotka liimataan yhteen kirkkaalla muoviliimalla. Pontatussa paneelissa on valmiiksi musta reunus, joka jäljittelee aitoon tiikkiin tehtävää saumaa. Päätysauma voidaan tehdä mustalla T-listalla, jolloin koko paneeli voidaan tehdä etukäteen valmiiksi ja liimata sitten kokonaisena haluttuun pintaan. Toisaalta päätysaumat voidaan myös tehdä aivan lopuksi, kun paneelit on liimattu pintaan kiinni. Tällöin saumakohtaan jätetään rako ja se täytetään samalla mustalla liima-aineella, jota käytetään paneelien liimaamiseen pintaan. Eli samaan tyyliin kuin aito tiikki pinta tehdään, siinähän kaikki saumat täytetään vasta kiinnittämisen jälkeen.

Valmis vaneritaso, jonka pintaan liimattuna keinotiikki



Taso valmiina rungossa
Liimattuani keinotiikin vanerin pintaan, leikkasin pyöristykset tasan vanerin muotoiseksi. Tein sen laakeroidulla jyrsinterällä, jolla on helppo tasoittaa pinta samaan tasoon vanerin kanssa. Vanerin reunat suojasin samalla mustalla liima-aineella, jolla myös pinta liimattiin vaneriin kiinni.
Alatukivarsi

Alatukivarren tein 22mm putkesta yksinkertaisesti mittaamalla sen oikean mittaiseksi ja takomalla päät lyttyyn. Porasin sitten reiät litistettyihin päihin ja kiinnitin putken veneeseen ja tasoon 6mm pulteilla.

Taso paikallaan
Taso paikallaan vedessä

Kaiken kaikkiaan taso tuli siis maksamaan n. 200€. Jos hitsaukselle ja keinotiikille pitäisi laskea hinta, niin se olisi ehkä tullut maksamaan 80-100€ enemmän. Eli jos harkitset keulatason tekemistä, se voisi tulla maksamaan 300€ luokkaa. Toisaalta pelkkien metalliosien hinta on 140€ luokkaa, jos pystyt itse taivuttamaan putken ja hitsaamaan sen kasaan plus teet tason pelkästä vanerista, jonka sitten maalaat ja laitat pintaan vaikka liukuesteteipin, niin voit hyvinkin tehdä tason reilusti alle 200€ budjetin.

Toisaalta jos joudut teettämään suurimman osan työstä jollakin toisella, niin edullisimmat tikkailla varustetut keulatasot maksavat 390€ luokkaa Hjertsmanilla Ruotsissa. Tähän tulevat tietenkin päälle postikulut ja valuuttakurssin vaihtelut ja mahdolliset alennukset voivat vaikuttaa lopulliseen hintaan. Keulatasot löytyvät Ruotsista "peke" hakusanalla, jos haluaa etsiä vaihtoehtoja.



maanantai 17. lokakuuta 2016

Keel mechanism

[Suomeksi]
Guyline 95 is exceptional because of its keel that can be tilted hydraulically. It is pretty rare design at least here in Finland, only Guylines and very few other sailboats have tilting keel, probably because it is more expensive to build.  If you think about sailboat keels in common they have two main functions, they are meant to prevent drifting and heeling. Heeling or tilting is prevented by keels weight that why keels are often made of lead, while drifting is prevented by keels length and wing kind of shape. So when wind blows to sails, sails change air motion such a way that it creates forward moving force to boat, but in same time it also pushes boat sideways causing boat to drift with a wind. Run wind is of course exception, but you can't always run with the wind ;-). Because boat is moving ahead, keel acts kind of like a wing and prevents or at least reduces drifting with the wind. Basically longer the keel better it prevents drifting. Keels length (depth) is more significant than its width (or length in boats direction). One might think that big wide keel would prevent drifting better, but that is not the case, the force depends on amount of water passing by the keel and it is same no matter how wide the keel is. Most optimal keel would bee very narrow but same time very long.
Keel up and down

Keel in Guyline is designed so that it tilts backwards so that draft can be reduced when necessary. In above picture you see how keel tilts. When hydraulic oil is pumped to cylinder, it pushes keel back and up. Cylinder body is attached to boat and cylinder rod is attached to keel. Guyline has pretty big draft (2.4 m) for this size of boat when keel is down but it is reduced to 1.4 meter when keel is tilted up which is quite small in comparison. Smaller draft is of course very useful in shallow waters and it enables one to visit some harbors and shores that would otherwise be out of reach, but it is also useful if you accidentally hit sea bed, most cases it lets keel tilt back rather than cause serious damage to the boat.

Cylinder


Cross-section of the cylinder

Cylinder is made out of stainless steel so it could withstand corrosive effect of sea water. It is as shown in above picture, pretty simple single acting cylinder. Rod is pushed out when oil is pumped to cylinder and when pressure is released, keel pushes rod back in. There is little safety mechanism (orange) right before hose that reduces oil flow out from the cylinder so that keel will never go down too fast even if hose breaks. There is seal in front of the cylinder (green) that is hold in place by locking ring (red). Cylinder rod has own locking ring (blue) that prevents rod coming out. If cylinder rod needs fixing, cylinder must be cut open to get rod out. Then it must be welded to put it back together.

Cylinder taken out of boat

As far as I know cylinder does not have any specific brand. It has been custom made by some hydraulic workshop for these boats. While you may not be able do much to it by yourself, any well equipped  hydraulic workshop can fix it and even create brand new cylinder for you if needed. So no need to worry about that. Seal of the rod is weakest point of the Cylinder and when it wears out, and starts to leak oil, you need to take cylinder out and get it fixed. It is easy to imagine that seal might fail if rod gets lots of sea growth on it especially barnacles. If you don't get it fixed, it may affect cylinder rod, by scratching it. Worst that can happen is that water gets inside cylinder and when it freezes during winter, it breaks or distorts cylinder body. But normally cylinder is not something that you need to take care of very often. Mine had not been maintained ever, so it had worked at least three decades.
I decided to take my cylinder out for maintenance, because previous owners  had never done it. Seals for the shaft are not very expensive, but when I took it to hydraulic workshop, they recommended to make new hard coating for rod. Hard coating itself is pretty expensive compared to just changing seal and to get rod hard coated, they needed to cut cylinder open so it costed way more (about 450€) than I originally thought. But it is now fixed and good as new, so it will probably last for couple of decades again. Because cylinder was out, I decided to get new hose too. Old hose didn't seem to be in very bad shape, but I have heard that they have failed some times, so better be safe that sorry.
To keep cylinder in best condition, you should keep keel down whenever possible. When keel is up, cylinder rod is out and exposed to seawater, sea growth and if rod gathers much sea growth, especially barnacles, they will break rod seal.

Detaching Cylinder

Cylinder can be taken away from above, in fact it is only way, if you don't detach whole keel and lift boat up. Of course boat must be on dry land when you take cylinder away. There is little square hole on boats floor that is covered by stainless steel plate. There are two sizes of holes. In older boats like mine, there is smaller hole and only little cavity where hose can go. And in newer boats hole is longer and whole pumping mechanism is fitten in the cavity. In newer boats cylinder is little bit easier to lift trough the hole, because hole is longer, while in older boats cylinder rod must be pressed in before cylinder can be tilted enough up and trough the hole. On the other hand newer boats have also longer stainless steel plate with more bolts and glue to be removed before it can be taken away.

Hole cover detached

To detach cover, you need to unscrew nuts (the easy part) and then somehow separate glue. If gluing is well done and there is enough thickness in glue, you can use some sharp blade to cut trough the glue. But if that does not work, you might use some combination of chisels, flat screwdrivers, thin blade and hammer. For example you can use screwdrivers to lift cover just little bit so you can fit blade under and cut the glue. Anyway take some time and be careful not to brake boats surface or bolts. Make sure you clean all surfaces well before putting all back together.

 
Before cylinder can be taken away, it must be separated from keel and boat. There are two big pins in both ends of the cylinder. Pins can only be taken out from ouside of the boat. There are little discs at end of the pins that hold them in place. Discs are hold in place by two little bolts. Pins should come out pretty easily, they shouldn't be too tight. If they are tight, there might be pressure in cylinder or boat is resting on the keel so that it pulls cylinder.After pins are removed, you must press cylinder rod inside so that cylinder can be twisted up. It is not easy to push rod back in when cylinder is in place. I used some wooden stick as lever, but if you have some kind of pumpu, you might be able to suck oil from cylinder, so that rod retracts itself. It would be easier to take cylinder out if keel was down, but it would require higher stand for boat and that might not be available.

Putting cylinder back in place

Putting cylinder back in is easier, because you can easily push cylinder rod in and then use cylinders own pump to get rod out when cylinder is in place. But putting pins in place is little trickier. When cylinder is put in place and it rests on keel, it is little lower than when it is in correct place. In other words, it must be lifted up little bit so that pin holes can be aligned . Front of the cylinder is easy to lift on correct height from inside of the boat, but you can't really lift back of the cylinder from inside. Luckily there is little hole in the keel (see picture) where you can push cylinder up with a screw driver or some other tool. Hole might be full of dirt and even painted over, but it should be there.
Rear end pin and hole that can be used to lift cylinder rod to correct height

After you get cylinder in place and all the nuts and bolts are tightened,  you might think how do I bleed air out of this system? Well you don't really need to worry about it. You just fill pumps oil reservoir with oil and pump it to cylinder. After first pump there will be oil and air in cylinder, but since air is lighter, it will go up and get out first when keel is lowered. Not all air will come out at first, but you then pump keel up and let it go down few times and all air should get out just fine.

Pumping mechanism

Pump for keel hydraulic
Pumping mechanism is quite simple and robust. In this model lever is turned up and down and it pumps oil in both strokes. Pump is branded as Dowty and same design seems to be available nowadays from Indian J&G company  in many different brands. I don't think this pump will ever break or wear out totally, but if you need to replace it, it is good to know that there are still still brand new ones available. Pump is attached to oil reservoir, that is probably custom made. It is made from steel and then painted well. There is manometer in pressure line that will show how much pressure is in line and you can use it to estimate how up keel is. When you start to pump keel up, manometer shows something like 100 Bars and when keel is almost up, pressure shows something between 120 and 140 bars. When keel hits top, pressure rises quickly above 130 Bar, because cylinder rod can't go any further and thus oil has nowhere to expand. You can easily feel it when pumping. After manometer the line is forked in two branches, one goes to cylinder and other directly back to oil reservoir. There is check valve preventing oil going back to reservoir. It is designed so that oil gets easily from oil reservoir to cylinder if keel hits some obstacle. If cylinder could not get oil in this situation, it would develop vacuum in cylinder and that is not good for seals. Also all extra resistance from impact would be transferred to boats hull.

Maintaining pump

There is not much, you need or even can do to maintain this pump. There are no seals inside the pump that you could change. I don't know if pistons or any other parts are even available as separate. If pump does not work, you should check the safety valve. It is located inside the oil reservoir and attached beneath the pump. It looks like bolt that has little hole trough it (see picture).  My pump had problem that it didn't produce enough pressure and it could not lift keel all the way up, it resulted from safety valve. Safety valve releases oil back to reservoir if pressure gets too great. There is little screw on top of the safety valve that adjusts tension of the spring and it was too loose. I opened whole valve, cleaned all parts and put it back together. I have no tools to test spring tension, so I just tightened it approximately. It ended up working after that. So it was easy cheap fix.

Safety valve


torstai 4. elokuuta 2016

Kölimekanismi

[In English]
Guyline 95 poikkeaa useista muista purjeveneistä siitä, että siinä on hydraulisesti taaksepäin kääntyvä köli. Purjeveneen kölillähän on kaksi tarkoitusta, estää sortoa ja tuoda vakautta. Vakautta tuodaan painolla, siksi kölit ovat usein lyijyä, sortamista taas estetään kölin siipimäisellä muodolla . Eli kun tuuli painaa venettä sivulta, purjeet kohdistavat tämän voiman eteenpäin vieväksi liikkeeksi, mutta siitä huolimatta tuulen voima pyrkii liikuttamaan venettä myös sivuttaissuunnassa, tällöin köli toimii vedenalaisena siipenä ja estää/vähentää veneen liikkumista sivusuunnassa. Periaatteessa mitä syvempi köli on, sitä paremmin se estää sortoa, mutta samalla se myös suurentaa veneen syväystä. Kölin pituudella (syvyydellä) on paljon enemmän merkitystä kuin sen leveydellä. Voisi kuvitella, että iso leveä lapa vastustaa paremmin liikettä sivuttaissuunnassa, mutta todellisuudessa siitä olisi enemmän hyötyä vain veneen paikallaan ollessa, eikä veneellä ole tarkoitus olla vain paikallaan, vaan purjehtia eteenpäin. Veneen liikkuessa eteenpäin, saman syvyisen leveän kölin ohi virtaa yhtä paljon vettä, kuin kapeammankin kölin ohitse ja se tuottaa vain enemmän virtausvastusta. Optimaalisin köli olisikin hyvin kapea, mutta pitkä, sitä voisi verrata purjelentokoneeseen, joissa siivet ovat hyvin pitkät, mutta erittäin kapeat.
Köli ylhäällä ja alhaalla

Guylinessa köli on tehty taittumaan taaksepäin, jotta syväystä saadaan tarvittaessa pienennettyä. Yllä olevasta kuvasta näkee, miten kölimekanismi suunnilleen toimii. Eli kun sylinteriin pumpataan öljyä, se pitenee ja painaa samalla kölin takapään ylös. Sylinterin runko on kiinni veneen rungossa, kun taas sylinterin varsi on kiini kölissä. Guylinessa köli ui melko syvällä alhaalla ollessaan (2,4m), mutta ylös taitettuna syväys on pienempien purjeveneiden luokkaa (1,4m). Pienemmästä syväyksestä on erityisesti hyötyä pienissä ja matalissa satamissa sekä matalilla väylillä, joita ei voisi muutoin kulkea. Kölin taittumisesta taakse päin on myös hyötyä kivelle ajettaessa, jolloin kolhaisut eivät rasita veneen runkoa niin paljon. Se myös mahdollistaa sopivien rantautumispaikkojen etsimisen luonnon "satamista".

Sylinteri


Sylinterin rakenne

Sylinteri on tehty ruostumattomasta teräksestä, jotta se kestäisi merivettä. Se on  yllä olevan kuvan mukainen yksitoiminen sylinteri, jonka varsi tulee ulos, kun sylinteriin pumpataan öljyä ja painuu takaisin sisään kölin omalla painolla, kun öljy päästetään virtaamaa ulos sylinteristä. Sylinterin letkuliitännässä (oranssi) on takaiskuventtiilin tapainen venttiili, jossa on pieni reikä keskellä. Käytännössä se toimii siten, että se päästää öljyn virtaamaan vapaasti sylinteriin, mutta hitaasti sylinteristä pois. Tällä tavoin suunniteltuna köli ei pääse milloinkaan romahtamaan alas, vaikka hydrauliikkaletku katkeaisi. Sylinterin päässä on tiiviste (vihreä), joka pysyy paikallaan lukitusrenkaalla (punainen). Sylinterin varren päässä on lukitusrengas (sininen), joka pitää sylinterivarren sylinterin sisällä. Sylinterin vartta on siis turha yrittää repiä pois vaikka tiivisteen lukitusrenkaan poistaisi.

Kölinkääntösylinteri

Sylinteri ei tiettävästi ole minkään "merkkinen", mutta rakenteeltaan se on suhteellisen yksinkertainen ja se voidaan huoltaa tai tarvittessa jopa rakentaa kokonaan uudelleen. Sylinterin runko on koottu hitsaamalla, eikä siihen pysty kotikonstein välttämättä juuri mitään tekemään, mutta useimmista kaupungeista löytyy hydrauliikkaverstaita, joissa kaikenlainen huolto onnistuu. Yleisin syy, jonka vuoksi sylinteriä saattaa joutua huoltamaan on se, että sylinterivarren tiiviste on päässyt huonoon kuntoon. Jos tiivistettä ei joskus vaihdeta, voi se alkaa päästämään hydrauliöljyä ulos tai pahimmillaan vettä sylinterin sisään. Se ei kuitenkaan ole mikään usein tehdävä toimenpide, sylinteri kestää kyllä huoltamatta hyvin pitkään. Tiettävästi oman veneen sylinteriin ei oltu edellisen omistajan aikana tehty yhtään mitään huoltoa (16 vuoteen), eikä välttämättä sitä edellistenkään omistajien aikana. Siksi päätin ottaa sylinterin irti ja vaihdattaa siihen uudet tiivisteet. Hydrauliikkaliikkeessä he suosittelivat myös sylinterivarren uudelleen kovakromausta, joten remontista tulikin tällä kertaa hieman kallimpi. Tiivisteet eivät olleet kalliita, mutta kovakromaus ja työ (sylinteri jouduttiin avaamaan ja hitsaamaan uudelleen kiinni), tekivät remontista n. 450€ hintaisen. Mutta nyt sylinteri on uuden veroinen ja kestää taas vuosia eteenpäin. Samalla teetin siihen myös uuden liitäntäletkun, koska sen iästä ei ollut tietoa ja niitäkin on alkanut joskus vuotamaan.

Tiivistettä rasittavat kaikki veneen pohjaan muutenkin tarttuvat eliöt, erityisesti merirokko, joka muodostaa kovan kalkkikuoren. On helppo kuvitella, että erityisesti merirokon kova kuori raapii sylinterin tiivistettä, kun sylinterin varsi menee sisään. Merirokko vaatii kuitenkin viikon pari kalkkikuoren muodostamiseen, joten köli kannattaakin pitää alhaalla aina veneen ollessa paikallaan ja jollei se ole mahdollista, niin käy sitten ainakin kerran viikossa laskemassa kölin alas, jolloin varteen kiinnittyneet pehmeät merirokkotoukat pyyhkiytyvät pois ennen kuin ne ehtivät muodostua mitään kovempaa kuorta.

Sylinterin irrotus

Sylinteri voidaan irrottaa yläkautta veneen sisällä olevasta pienestä aukosta veneen ollessa maissa. Aukko on suljettu ruostumattomalla kannella, jossa on keskellä syvennys. Se on tiivistetty sikaflexilla tai jollain vastaavalla uretaaniliimalla ja kiinnitys on varmistettu pulteilla. Siitä on olemassa ainakin kahta eri versiota riippuen pumpun toteutustavasta. Omassa veneessäni on vanhempi versio, jossa luukku on melko pieni ja pumppu sijaitsee tiskipöydän alla olevassa kaapissa. Myöhemmin tehdyissa versiossa aukosta on tehty hieman pidempi ja kannesta syvempi, jolloin pumppumekanismi on saatu kokonaisuudessan mahtumaan tuohon syvennykseen.

Luukun kansi irrotettuna

Riippuen aukon koosta, sen kannessa on enemmän tai vähemmän muttereita irrotettavana. Mutterit saa kyllä nopeasti ja helposti irti, mutta Sikaflexin tai mikä tiivisteaine siellä sitten onkaan, irrottamiseen kannattaa varata sopivat työkalut ja hieman aikaaa. Yksi hyvä keino on hankkia pari hieman leveämpää talttaa, jotka naputtelee kannen ja rungon väliin kiiloiksi niin, että kansi hieman nousee irti. Tämän jälkeen väliin saa mahdutettua mattopuukon, jolla liiman saa viillettyä muutamilla vedoilla katki. Kun liima on saatu irrotettua, kansi lähtee nostamalla pois. Myös jonkinlainen teroitettu kittauslasta voi olla hyvä apuväline. Aukon reunoille jääneen liiman saa puhdistettua esimerkiksi taltalla tai puukolla kaapimalla, myös porakoneeseen liitettävä nailonharja on hyvä apuväline, koska se ei tärvele niin helposti maalipintaa ja pulttien päitä, kuin teräsharja.

 
Sylinterin tapit  irrotetaan ensin ulkokautta, jonka jälkeen se voidaan vetää pois juuri avatusta aukosta. Sylinteri on kiinni edestä ja takaa isoilla tapeilla, jotka puolestaan pysyvät paikalla parilla pienellä pultilla. Sylinterisä pitää olla tietenkin kaikki paine pois, jotta tapit saa pois paikaltaan. Sylinterin poistaminen pienestä aukosta on kuitenkin hieman hankalampaa. Jos kölin saisi ala-asentoon, sylinterin voisi yksinkertaisesti vetää ylös ja pois aukosta, mutta koska vene on maissa yleensä köli ylhäällä, pitää sylinteri varsi saada jotenkin sisään, jotta sylinteri mahtuisi taittumaan kölikotelon sisällä aukkoon ja pois sieltä. Yksi mahdollisuus olisi imeä sylinteristä öljyt pois, jolloin alipaine vetäisi samalla varren sisään. Itsellä ei ollut sillä hetkellä sellaista vaihtoehtoa, joten työnsin aukosta puisen kepin, jolla kampesin sylinteriä taaksepäin, niin että varsi meni riittävästi sisään. Vartta ei tarvitse saada ihan kokonaan sisään, kun sylinterin saa jo taittumaan aukosta ulos.

Sylinterin laittaminen takaisin

Sylinterin laittamisessa takaisin paikalleen on niin ikään omat toimenpiteensä. Sylinterin varsi pitää olla jälleen kerran sisällä, jotta sen saa taittumaan paikalleen. Kun sylinteri on työnnetty paikkaansa, pitää varsi taas saada ulos, jotta tapit saa paikalleen. Tällä kertaa varren saa helposti ulos yksinkertaisesti pumppaamalla sylinteriin öljyä sen omalla pumpulla. Takapään tappi laitetaan ensin paikalleen.
Takapään tappi ja reikä, josta sylinterin päätä  saa nostettua

Jotta tapin saa paikalleen, pitää sylinterin varren reiän olla kohdallaan kölin reikien kanssa. Pituus suunnassa sylinteriä saa liikutettu helposti veneen sisällä olevasta aukosta, mutta pystysuunnassa liikuttelua varten köliin on tehty pieni reikä, josta sylinterin vartta voi nostaa ruuvimeisselillä tai jollakin muulla sopivalla työkalulla. Tuo pieni apureikä saattaa olla mennyt ajanmyötä umpeen roskista, myrkkymaalista ym., mutta se lähtee kyllä helposti auki vaikka ruuvimeisselillä kaivamalla. Jos apureikää ei ole tai sen käyttäminen ei jostain syystä onnistu, niin reiästä saattaisi pystyä ujuttamaan jonkin ohuen narun veneen sisällä, laittaa narun sylinterin reiän läpi ja käyttää sitä sitten sylinterin pään nostamiseen sopivalle korkeudelle. Lopuksi sylinterin tappi laitetaan etupäähän.   Jälleen kerran, jos köli olisi alhaalla sylinteriä asennettaessa, se olisi hieman helpompi laittaa paikalleen.

Sylinteriin mahdollisesti jäävästä ilmasta ei myöskään tarvitse huolehtia. Ilma nousee ylös ja viimeistään siinä vaiheessa, kun köli laskee alas ja suurin osa öljystä palaa pumpulle, tulevat myös järjestelmään jääneet ilmat pois.

Pumppumekanismi

Kölipumppu
Pumppumekanismi on suhteellisen yksinkertainen ja toimintavarma. Sitä käännetään erikseen kiinnitettävällä jatkovarella edestakaisin, siinä on kaksi mäntää, joten se pumppaa  molempiin suuntiin käännettäessä. Pumpun edessä on pieni vapautusventtiili, joka toimii samaan tapaan kuin hallitunkissa, eli kun venttiilin sulkee, linjaan voi pumpata öljyä ja kun sen aukaiseesta öljy pääsee palaamaan takaisin säilöön. Pumpun ulkopuolella on ainakin tässä versiossa painemittari, joka näyttää kuinka paljon linjassa on painetta. Mittarin jälkeen linja haarautuu kahtia, toinen pää menee sylinterille ja toinen pää takaisin säiliöön. Takaisin säiliöön menevässä linjassa on takaiskuventiili, joka estää öljyn pääsyn takaisin öljysäiliöön, mutta päästää toisaalta öljyn suoraan säiliöstä linjaan. Se on suunniteltu siten, että jos esim. köli osuu vaikka kiveen, niin linjaan pääsee suoraan säiliöstä öljyä, eikä linjaan muodostu alipainetta.

Pumppu pystyisi netistä löytyneiden tietojen mukaan tuottamaan n. 200 barin paineen, mutta köli tarvitse vain n. 120-130 Barin paineen noustakseen ylös asti ja painemittarin asteikko loppuu 160 bariin. Kun köli on aivan ylhäällä, paine nousee nopeasti yli 130barin, koska öljyllä ei ole enää tilaa minne mennä, eli siitä näkee ja toisaalta myös pumpun kankeudesta tuntee, että köli on ylhäällä.

Pumpun huolto

Jos pumpun ulkoiset osat, liittimet putket tai muut vuotavat, niin ne ovat vakio hydrauliikkaosia, joita saa kaikista hydrauliikkaliikkeistä. Itse pumpussa ei ole juuri mitään huollettavaa, pumpun kääntövarsi on tiivistetty pienellä O-renkaalla ja pumpun ja öljysäiliön välissä on laippatiiviste, joihin ei oikeastaan kohdistu mitään painetta, ne vain estävät öljyn pääsyn pois säiliosta. Itse pumpussa ei ole mitään tiivisteitä, männätkin ovat pelkästään metallia, eikä niissä ole mitään tiivistettä, jonka voisi vaihtaa. Teoriassa männät voivat aikaa myöden kulua ja voi olla, että niitä saisi ostettua varaosana, mutta intialainen Jubbal Hydro tekee yhä samanlaista Dowtyn pumppua, joten tarvittaessa niitä on mahdollista saada uutena ja ainahan pumpun tilalle voi vaihtaa jonkin toisen valmistajan vastaavan pumpun.

Varoventtiili
Ainoa säädettävä/huollettava osa pumpussa vaikuttaisi olevan varoventiilli. joka sijaitsee pumpun alaosassa öljysäiliön sisällä. Itsellä tuli eteen sellainen ongelma, että pumppu ei tuottanut tarpeeksi painetta, eikä köli noussut kokonaan ylös. Se jaksoi nostaa köliä hieman ylös, mutta mittarin mukaan paine heilahti hieman yli 100 barissa pumpatessa ja laski sitten n. 100 bariin tai allekin. Ajattelin ensin, että itse pumpussa olisi joku vika, mutta vika osoittautui johtuvan varoventiilistä. Venttiili on niin kuin ontto pultti, jonka sisällä on kuula (vihreä), jousi (sininen) ja ontto top ruuvi (punainen). Top ruuvilla säädetään jousee sopiva kireys niin, että öljy pääsee virtaamaan venttiilin läpi vasta, kun tietty paine ylittyy. Top ruuvi oli ilmeisesti päässyt vain yksinkertaisesti löystymään aikaa myöden ja kun olin kiristänyt sitä, pumppu vaikutti toimivan hyvin ja tuottavan riittävästi painetta.



torstai 30. kesäkuuta 2016

Jääkaapin uusinta

Vanha jääkaappi

Guyline 95:n alkuperäinen jääkaappi tai oikeastaan kylmälaatikko, sehän on arkkumallinen, sijaitsee karttapöydän alla. Se on tilavuudeltaan noin 60 litrainen. Kylmätekniseltä rakenteeltaan se on oikein toimiva. Se on joka puolelta eristetty n. 50mm uretaanilla, jopa kannessa on uretaanieriste ja hyvät tiivisteet, pinta on ulkoa vuorattu alumiinifoliolla heijastamaan lämpösäteilyä. Ja koska se on arkkumallinen, ei kylmä pääse niin helposti "karkaamaan", kuin kaappimallisestä jääkaapista. Se on myös kaiken kaikkiaan laadukkaasti tehty, sisältä rosteria, ulkokuori lasikuitua ja kansi tiikkiä.
Vanha kylmälaatikko ilman kantta

Kylmälaatikon kansi pitää siirtää aina jonnekin sivuun, kun laatikkoon laittaa tai ottaa tavaraa. Tämä on hankalaa, koska kansi on melko iso ja paksu, eikä sille ole oikein kunnollista paikkaa, johon sen laittaisi täytön ajaksi. Toisin sanoen se on aina käytettäessä vähän tiellä.

En tiedä millainen kylmäkoneikko niissä on alunperin ollut, mutta tähän oli asennettu melko hiljattain uusi Supercoolin peltier tekniikkaan perustuva kylmäkoneikko. Peltier tekniikasta löytyy netistä paljon tietoa, mutta lyhyesti se perustuu pieneen levyyn, joka jäähtyy toiselta puolelta ja lämpenee toiselta puolelta, kun siihen johdetaan sähköä. Pohjimmiltaan se ei pysty ylläpitämään kovin suurta lämpötilaeroa kylmän ja kuuman puolen välillä ja mitä suurempaa lämpötila-eroa se joutuu pitämään, sitä enemmän se kuluttaa sähköä. Tehoa voidaan parantaa mahdollisimman suurilla jäähdytyssiileillä ja tuulettimilla elementin molemmin puolin, jolloin lämpö/kylmä saadaan siirtymään mahdollisimman tehokkaasti pois elementin pinnasta. Suomen kylmähkössä kesässä se toimii vielä kohtuu hyvin, koska lämpötilaero ei välttämättä kasva kohtuuttoman suureksi, mutta siltikin se kuluttaa helposti enemmän sähköä kuin kompressorikaapit.


Uusi koneikko

Jääkaapin koneikoksi on olemassa oikeastaan kolmea eri tekniikkaa, peltier, kompressori ja kaasu. Peltier vie eniten sähköä ja halusin vaihtaa sen johonkin parempaan ja tehokkaampaan. Kaasulla toimiva kylmennin olisi hiljainen, eikä veisi yhtään sähköä, mutta sellaisia ei oikein myydä erillisinä koneikkoina, joten se pitäisi rakennella jostain valmiista kaasujääkaapista. Lisäksi sille pitäisi asentaa uusi kaasuputki ja kaasuhanan pitäminen jatkuvasti auki veneessä ei oikein houkuttele, joten jäljelle jää oikeastaan vain kompressoriversio.

Komperessorikylmäkoneisto perustuu pohjimmiltaan kolmeen pää komponenttiin, kompressoriin, höyrystimeen ja lauhduttimeen. Höyrystin on se putkisto/levy, joka laitetaan kaapin sisälle ja se  jäähdyttää kaapin. Koneikko puolestaan sisältää yleensä kompressorin ja lauhduttimen, mutta joissakin tapauksissa lauhdutin voi olla myös erillinen osa, esim. vesijäähdytteinen kierukka, joka liitetään veneen pohjaan tai köliin. Höyrystin on yleensä erillinen osa, jotta se voidaan asentaa helposti kaappiin haluttuun kohtaan ja siitä lähtee kaksi putkea, jotka sitten vedetään eristeen läpi ja liitetään koneikkoon. Mutta on myös joitakin malleja, joissa koko systeemi on rakennettu yhdeksi moduuliksi, joka asennetaan jääkaapin kylkeen tehtävään isompaan aukkoon.

Isothermin kylmäkoneiston höyrystin, koneikko ja käyttöpaneeli
Usein koneikko ja höyrystin myydään yhdessä pakettina, mutta yleensä voit myös valita höyrystimen ja koneikon erikseen. Periaatteessa höyrystin valitaan kaapin koon tai oikeastaan jäähdytystarpeen mukaan ja koneikko sen mukaan, että sen teho riittää höyrystimeen. Höyrystimien tiedoissa kerrotaan kuinka isoon kaappiin se maksimissaan sopii, jollakin tietyllä eristepaksuudella, kannattaa valita mieluummin liian iso, kuin liian pieni. Höyrystimiä on useita eri kokoja ja malleja, mutta koneikkoja yleensä vain paria kokoa. Höyrystimiä on saatavana hieman eri muotoisina ja kokoisina levyinä ja sitten sellaisina, joissa on mukana kylmävaraaja eli kylmäakku. Kylmäakun idea on siinä, että kompressorin ei tarvitse käynnistyä niin usein, kun kylmää varastoidaan akkuun. Pohjimmiltaan se on vain "kylmäkalle" höyrystimen ympärillä, mutta käytännössä se vaatii yhteensopivan koneikon, jotta koneikon elektroniikka osaisi hyödyntää sitä.

Jääkaappikoneistoja on yleisesti myynnissä useammallakin merkillä. Netistä pikaisesti etsimällä löytyy ainakin, Isotherm, Waeco, Vitrifrigo ja Frigoboat. Kaikki näyttäisivät kuitenkin käyttävän samoja Danfossin valmistamia kompressoreja, joten erot tulevat lähinnä siitä miten ne on koottu. Minun mielestäni erot ovat enemmänkin kosmeettisia, kuin todella merkittäviä. Tietysti jos haluaisi esimerkiksi vesijäähdytystä lauhduttimeen, pitäisi laite hankkia tietyltä valmistajalta. Mietinkin aluksi myös Isothermin vesijäähdytysmahdollisuutta, mutta se olisi monimutkaistanut asennusta niin paljon, ettei se olisi ollut sen arvoista. Teoriassa vesijäähdytys olisi hyvä, se olisi hiljainen, tehokas jne., mutta käytännössä se ei vaikuta merkittävästi virrankulutukseen näillä lämpötilaeroilla ja jos kerran kaappi saadaan kylmäksi tavanomaisella ilmajäähdytteisellä lauhduttimellakin, niin on turha lähteä asentamaan mitään monimutkaisempaa.

Etsin sopivaa koneistoa useista paikoista, mutta edullisin syystarjous sattui löytymään Hjertsmanilta Ruotsista. Siellä oli muiden muassa tarjolla Isothermin 3201 ASU pakettia, joka sisältää kylmäakun ja soveltuu maksimissaan 125 litran jääkaapeille. ASU tulee sanoista Automatic Start Up, jolla viitataan siihen, että se käynnistyy automaattisesti, kun ylimääräistä virtaa on saatavilla, eli kun moottori käy tai akkuja ladataan maasähköllä. Se pystyy käyttämään kompressoria tällöin suuremmalla teholla ja lisäkylmän varastointiin se tarvitsee tuon kylmäakun.

Uusi kylmälaatikko

Ajattelin ensin sovittaa uuden kylmäkoneikon vanhaan kylmälaatikkoon, mutta sitten päätin, että voisin kokeilla kokonaan uuden laatikon rakentamista. Päätökseen vaikutti monikin asia, ensinnäkin vanhasta laatikosta olisi pitänyt peittää vanhalle kylmäkoneistolle tehty suhteellisen iso reikä. Vanhan kaapin etupuolelle pöydän alle jäi turhaan tyhjää tilaa, jolla ei ole muutakaan käyttöä, joten samalla voisi tehdä hieman isommankin kaapin, joka käyttäisi tuon tilan hyödyksi. Samalla kun puran vahan kaapin asennuksen, pääsen myös käsiksi kaapin takana oleviin sähköjohtoihinn ja voin siistiä ne paremmaksi. Lisäksi voin nyt tehdä uuteen kaappiin paremman saranoidun kannen, jotta sitä on helpompi käyttää.

Halusin myös kokeilla kaapin tekoa lasikuidusta muottimenetelmällä. Näin jälkeenpäin ajateltuna se ei ollut helpoin tai nopein tapa, mutta tulipahan sitäkin nyt kokeiltua. Helpoin tapa olisi ehkä tehdä laatikko vanerista, kuiduttaa, tasoittaa, hioa ja maalata se sitten lopuksi. Laatikon voisi myös tehdä alumiinipinnoitetusta uretaanilevystä, joka toimii samalla jo eristeenä ja kuiduttaa, tasoittaa ja maalata se sitten sisältä.

Muotin aihio
Yleensä lasikuituosia tehdään muotilla siten, että ensin tehdään jostain helpommin muotoiltavasta aineesta valmiin kappaleen näköinen malli, kitataan, hiotaan maalataan ja vahataan se hyvin, jonka jälkeen sen päälle laminoidaan lasikuitu, jolloin saadaan aikaiseksi "negatiivinen" malli osasta eli muotti. Sitten varsinainen lasikuituosa tehdään samalla tyylillä, laminoimalla osa muotin sisään. Tässä tapauksessa tein kuitenkin muotit vanerista, koska niistä tulisi kuitenkin kertakäyttöisiä.


Muotin vahaus muottivahalla
Kun muotin aihio on saatu kitattua ja hiottua sileäksi, se vielä maalataan ja vahataan. On olemassa oikeita muottivahoja, jotka on tarkoitettu nimenomaan lasikuitumuotin vahaamiseen ja niitä saa yleensä hyvin varustetuista maalikaupoista tilaamalla tai lasikuitutarvikkeiden myyntiin erikoitusneista alan liikeistä. Jotkut käyttävät myös autojen vahaukseen myytävää karnaubavahaa, jota saa yleensä autotarvikeliikkeistä. Mitä tahansa autovahaa ei voi käyttää, sen pitää olla nimenomaan karnaubavahaa, eikä se saa sisältää silikonia. Vahaa suositellaan levitettäväksi useampi kerros. Vaha auttaa osan irrottamisessa, mutta se ei suojaa täydellisesti muotin pintaa, vaan höyryt pääsevät vahan läpi, siksi muotti pitäisi olla maalattu jollakin kaksikomponenttimaalilla, jotta se ei reagoisi hartsin höyryjen kanssa. Itse en tätä tiennyt, ennen kuin otin osan irti muotista.

Lasikuituhartsin höyryt ovat päässeet vahan läpi muotin maaliin
Kun muotti on hyvä ja vahaus on hyvä, tulee tehtyyn osaan kerralla valmis pinta, eikä sitä tarvitse paljon viimeistellä. Tällä kertaa ei tullut, mutta pintaan tarttuneet maalit voi hioa pois ja siistiä pinnat. Vahauksen jälkeen muottiin levitetaan gelcoat maali, joka on pohjimmiltaan samaa ainetta kuin hartsi, mutta sisältää mm. väriainetta ja on hieman paksumpaa. Gelcoat taas on samaa ainetta kuin topcoat, mutta se ei sisällä vahaa. Vahaa on myös yleensä hartseissa, sitä lisätäään niihin, koska se nousee hartsin pintaan ja sulkee sen ilmatiiviiksi ja mahdollistaa pinnan kovettumisen (happi estää pintaa kovettumasta täysin ja pinta jää "nihkeäksi"). Vahaa ei taas haluta gelcoattiin, jotta se ei häiritse hartsin tarttumista siihen, kun siihen sitten tehdään kuidutus päälle.


Kuidutettu kylmälaatikko
Kun sitten gelcoat on hieman kuivunut, voidaan siihen alkaa levittämään hartsia ja kuitukerroksia. Periaatteessa myös kuidutuksessa kannattaisi käyttää vahatonta hartsia, jolloin sitä voisi helposti tehdä yhden kerroksen kerrallaan, jättää sen kuivumaan ja jatkaa työtä sitten kun kerkeää, vaikka seuraavana päivänä. Jos käyttää tavallista Biltema, Motonet, rautakauppa, ym. hartsia, joka aina sisältää vahan, pitää vaha saada pois pinnasta ennen työn jatkamista. Eli pinta pitää hioa santapaperilla ja mielellään myös pyyhiä asetonilla. Kuidutuksessa pitää olla tarkkana, ettei kuidun alle jää ilmakuplia. Jos gelgoatin ja ensimmäisen kuitukerroksen väliin jää ilmakuplia, ne aiheuttavat helposti koloja lopulliseen pintaan. Tietysti ne voi vielä korjata jälkeenpäin  kittaamalla ja maalaamalla, mutta aina se on extra työtä, kun sen voisi tehdä kerralla kunnolla.

Putki kondenssiveden poistoa varten
Muotin pohjaan laitoin pienen tapin, jonka päälle sain laiminoitua pienen putken kondenssiveden poistamista varten. Putki sijaitsee lopullisen laatikon vasemmassa etureunassa, josta kaapin pohjalle kertyvän veden voi helposti poistaa laittamalla kaapin alle vaikka jonkin astian. Laitoin tapin pienellä ruuvilla kiinni muotin pohjaan, niin että sain sen sitten pois muottia irrotettaessa. Tappi jäi siis laatikkoon kiinni muottia irrotettaessa ja sen sai sitten helposti irti muotista painamalla pienen ruuvimeisselin reiän läpi.
Kansi eritetttynä ja alumiiniteipillä peitettynä

Laatikko ja kannen sisäpuoli tuli sitten tehtyä lasikuidusta ja pienten korjausten jälkeen niistä tuli ihan hyvät, vaikkakaan sitä ei enää uudestaan viitsisi tehdä noin hankalasti. Eristeeksi laatikon ympärille laitoin 50mm Finfoamin PIR levyä, koska siinä on valmiiksi alumiinipinta ja kanteen 30mm levyn. Vastaavia levyjä on muiltakin valmistajilta, eikä niillä ole mielestäni suuria eroja. Pohjaan laitoin lisäksi 30mm extra eristettä, koska lämpö nousee ylös päin ja sitä kautta lämpö tulee helpoiten laatikkoon. Tein kannen kaksiosaiseksi, jotta siitä saa tarvittaessa vain toisen puolen auki ja sen voi jättää helposti auki nojaamaan täyttöä varten. Yksiosainen kansi ei olisikaan mahtunut aukeamaan sivuttain, koska veneen katto tulisi vastaan.

Kansi on kaksiosainen
Kannen pinnan tein tiikivanerista, johon laitoin listat ympärille, eli periaatteessa samanlainen rakenne kuin alkuperäisessä kannessa.


Listojen liimausta tiikkikanteen


Kylmäakullisen höyrystimen asennus

Vanhan kylmälaatikon purku

Vanha kylmälaatikko oli rakennettu osaksi veneen kalustusta. Se oli kuitenkin enimäkseen vain ruuveilla kiinni, joten mitään suurta väkivaltaa ei purkamisessa tarvittu. Laatikko oli kiinnitetty pöydän pintaan muutamilla ruuveilla, jotka oli piilotettu tiikkitulppien alle. Tiikkitulpat saa usein irti ruuvaamalla niihin ruuvin ja vetämällä ruuvin sitten pois, niin että tulppa tule mukana, mutta jos se ei onnistu, voi tulpan yksinkertaisesti porata pois sopivan kokoisella terällä ja ruuvata sitten alla oleva ruuvi pois.

Jos koko pöydän ja laatikon haluaa purkaa ehjänä pois ja asentaa sitten takaisin myöhemmin, on se kyllä mahdollista, mutta sitä ei kannata ihan minkään pikkuasian takia purkaa. Pöydän takaosa kannattaa kuitenkin jättää paikoilleen, jos mahsollista, niin ei tarvitse ottaa irti perällä olevia luukkuja, koska ne ovat pöytälevyssä kiinni. Takaisin asennettaessa tarvitsee varata hieman enemmän aikaa, koska tiikkitulpat pitää ensin liimata kiinni, sitten hioa tasan pöydän pinnan kanssa ja lopuksia lakata, eikä tätä tehdä välttämättä yhden päivän aikana. Tiikkitulppia voi tehdä itsekin erityisellä tulppaterällä, mutta helpoiten niitä saa valmiina esim. Biltemasta. Tulpat liimataan paikalleen, annetaan liiman kuivua, hiotaan tulppa pinnan tasolle ja lakataan päältä. Pöydän edessä oleva karttakotelo on alhaalta saranoitu isoihin tiikkiblokkeihin. Vasemmapuoleisen blokin voi saada ruuvattua irti, kun laatikon avaa lattialle asti auki (se onnistuu vain kun masto on poissa). Kun vasemman puoleinen blokki on irti, karttakotelon sen saa vedettyä irti oikeanpuoleista blokista, eikä sitä puolta tarvitse välttämättä irrottaa seinästä. Jos oikeanpuoleinen blokki pitää poistaa, se on kiinni WC:n seinässa läpiruuveilla, jotka ovat tiikkitulppien alla.

Kylmälaatikko purettuna

Kun vanha kalusto oli purettu, pääsin hyvin käsiksi sen alla ja takana olleisiin sähköasennuksiin. Olin jo aiemmin ujuttanut pöydän taakse mm. uudet paksummat virransyöttökaapelit NMEA2000 verkon ja akkumonitorin kaapelit. En ollut päässyt oikein kiinnittämään niitä kunnolla, mutta nyt pystyin siistimään ja niputtamaan ne ja myös puhdistamaan kaikki ajan myötä pöydän taakse kertyneen lian.

Uuden kylmälaatikon asennus

Tein uuden kylmälaatikon mahdollisimman pitkälle valmiiksi kotona niin, että veneelle jäi vain pientä sovittamista ja lopullinen asennus.
Laatikon sovittamista paikalleen
Uudesta laatikosta tuli sen verran iso, ettei alkuperäinen karttakotelo olisi enää mahtunut pöydän eteen, ei ainakaan, jos pöydän reuna tulisi samalle etäisyydelle. Alkuperäinen karttakotelo oli joka tapauksessa turhan massiivinen ja vei vain turhaan tilaa varsinaiselta kylmälaatikolta. Päätin tehdä sen tilalle yksinkertaisemman hyvin kevytrakenteisen karttataskun, jota on myös hieman helpompi käyttää, koska sitä ei tarvitse mitenkään varsinaisesti avata. Jätin taskun pohjan suurimmaksi osaksi avoimeksi, jotta sinne mahdollisesti tippuvat pienet esineet eivät jäisi pohjalle, josta niitä on hankala noukkia.


Kevytrakenteinen karttatasku kiinni etulevyssä
Kylmälaatikon reunoille seinään tein mittausten perusteella tuet, jotka kiinnitin ruuveilla seinään. Laatikko lepää sitten näiden tukien päällä reunoistaan. Muotoilin tukien takareunat niin, että laatikon takareunaan tekemäni pieni uloke kiilautui reunan alle sen verran, ettei laatikko pääse liikkumaan pystysuunnassa tai taaksepäin. Edestä kiinnitin laatikon ruuveilla sivutukeen. Tällä tavoin asennettuna kannen päälipuolelle ei tarvitse laittaa mitään kiinnitysruuveja. Pöydän etureunan kiinnitin laatikon reunaan alapuolelta ruuveilla, ne ruuvit jäivät sitten etulevyn taakse piiloon.
Laatikon kiinnitys reunaan

Hyllyjen valmistusta
WC:n seinän ja laatikon väliin jäi pieni syvennys, jolla ei ole juurikaan mitään käyttöä. Tein siihen pienet hyllyt, joita voi käyttä jonkin pienten tavaroiden säilytykseen.

Hyllyt paikallaan
Kylmälaatikon käyttöpaneelin upotin pöydän etureunaan. Sulakepaneelin ovessa ei ollut enää oikein tilaa sille, enkä halunnut sitä mihinkään pintaan asentaa. Käyttöpaneeli on pöydän reunan alla, joten siihen ei ihan helposti osu, eikä siitä voi vierestäkään kulkea, koska masto tulee melkein sen eteen.

Kompressorin putkien kiinnitys
Höyrystimeen menee kaksi putkea, jotka on kuitenkin niputettu nätisti yhdeksi eristetyksi putkeksi, joka haarautuu kahdeksi putkeksi liitospäässä. Asennusta varten laatikon kylkeen riittää yksi 30mm reikä. Toinen putkista on hyvin ohut ja se on taivutettu pienelle kerälle, joka taivutetaan auki ja työnnetään ensin reiästä läpi, jonka jälkeen toinen putki työnnetään siitä läpi. Pieni putki taivutetaan läpiviennin jälkeen varovasti takaisin pienelle kerälle niin, että putkien päät ovat samalla etäisyydellä. Ylimääräinen putki taivutetaan mahdollisimman suurella kaarella keräksi, miten sen nyt käytännöllisemmin saa, kovin jyrkkiä mutkia siihen ei saa tehdä. Itse vedin putken jo valmiiksi kaarelle ja kiinnitin kylmälaatikon taakse niin, että liitospäät ovat sopivalla etäisyydellä kompressorin vastaavista päistä.
Kompressori paikallaan kaapin takana

Asensin kompressorin kylmälaatikon kylkeen jo ennen kaapin nostoa paikalleen, niin putkia ei tarvinnut kiinnittää missään hankalassa asennossa. Putkisto on jo esitäytetty kylmäaineella ja liittimet on ns. itsestään tiivistyvät, joten kylmäaine vapautuu putkistoon vasta, kun liittimet kierretään kiinni, eikä kylmäaineen täyttöön tarvita mitään erikoislaitteita. Putkiston liittimet on suunniteltu niin, ettei niitä voi asentaa ristiin ja ne väännetään kiinni kahdella eri kokoisella kiintoavaimella (21 ja 24 mm). Kun liittimet kiinnitetään oikein kahdella kiintoavaimella, ei putkiin kohdistu rasitusta.
Laatikossa on nyt n. 90 litraa tilaa.


Kylmälaatikon kansi aukeaa sivulle

Vielä vähän listoja, niin se olisi valmis
Karttapöytä on nyt oikeastaan kokonaan kylmälaatikon kantta