Plotterikotelo

Valmis plotterikotelo

Siihen aikaan kun tämän veneen ohjauspylväs on tehty, veneissä oli kompassi ja ehkä kaiku ja loki, mutta mitään muita mittareita plottereista puhumattamaan ei ollut kovinkaan yleisesti saatavilla. Eikä venettä oltu sen koommin päivitetty uusilla mittareilla. Pylvään päässä on kompassi ja sitä suojaa rosterinen kaari. Kaaren molemmin puolin oli hitsattu pienet levyt nopeus ja syvyysmittareita varten.

Ohjauspylväs jossa vanhat mittarit molemmin puolin

Plotteri tuli hankittua heti ensimmäistä kesää varten, joten se piti saada sopimaan johonkin. Plotterissa tuli mukana haarukkateline, joka on tarkoitettu kiinnitettäväksi johonkin tasoon. Pylvään päässä olevat putket muodostivat kaikkea muuta kuin suoran tason, joten rakentelin siihen isosta muovipalasta kiinnikkeen, johon sain ruuvattua plotterin haarukan kiinni.

Plotterin vanha kiinnitys

Plotteri pysyi kyllä hyvin paikallaan, mutta se ei ollut kovin siisti ratkaisu ja tuntui vähän sellaiselta väliaikaiselta viritykseltä. Kaapelit roikkuivat avoimesti plotterin perästä ja plotteri oli muutoinkin hieman tiellä, kun veneessä kuljettiin. Kerran jopa skuuttaus köysi osui telineeseen yhdessä vahinkojiipissä niin, että teline vääntyi paikaltaan, onneksi mitään ei kuitenkaan hajonnut. Joten aikani milttaitua, päätin rakentaa kotelon, joka sopisi juuri ja juuri tilaan, joka jää ruorin ja kompassia suojaavien putkien väliin.

Osien sovittelua kotelon runkoon

Eli suojaputket pitäisi säilyttää samassa paikassa, kompassi tulisi suunnilleen samaan kohtaan ja plotteri jäljelle jäävään tilaan. Aloitin tekemällä pylvään pään muotoisen levy, josta tulisi kotelon pohja. Kotelon etulevyn tein niin, että plotteri mahtuu siihen juuri sopivasti ja siihen vähän sivulevyjä plotterin mittojen mukaan. Kotelon päälilevyn muotoilin kompassin ja plotterin yläreunan mukaan. Sitten vain sovittelin osat toisiinsa niin, että kompassi, plotteri ja metalliset kaaret mahtuvat paikalleen.

Luuranko vaatii vielä vähän säätämistä

Kotelon valmis luuranko

Kun olin sitten saanut tällä tavalla aikaiseksi jonkilaisen luurangon, johon osat sopivat ja joka sopii myös ohjauspylvään päähän, piti se saada ympärilleen kuoren. Kuoren epämääräisen muodon sai helposti aikaiseksi pingottamalla luurangon päälle fliisikankaan.Sen ei tarvitse olla täysin tasainen tai siisti, kunhan se muodostaa yhtenäisen pinnan kuidutusta varten, lasikuitua kun ei oikein voi tyhjän päälle laminoida. Samaa tekniikkaa käytetään esim. kaiutinkoteloiden rakentamisessa ja siitä löytyy esimerkkejä Youtubesta.

Fliisikangas soviltetuna kotelon kuoreksi

Fliisikangas kostutetaan ensin kauttaaltaan hartsilla, kovetin mukaan sekoitettuna tietenkin ja annetaan sitten kovettua jonkin aikaa. Pelkkä fliisi ja hartsi eivät muodosta oikein lujaa rakennetta. Eihän siihen tietysti paljon tule rasitusta, mutta kannattaa siihen kuitenkin laittaa vähintään yksi kerros kuitua. Tunnin tai parin kuivumisen jälkeen siihen voisi jo alkaa laittamaan kuitua päälle, mutta itse en kerinnyt jatkamaan sitä samana päivänä, joten hioin seuraavalla kerralla pinnan karheaksi ja pyyhin vielä asetonilla. Miksi pinta pitää karhentaa? Lyhyesti sanottuna se mahdollistaa uuden harsin tarttumisen hyvin kiinni. Pidemmin sanottu kaikki Bilteman, Motonetin ja muiden perus rautakauppojen hartsit sisältävät vahaa, joka on lisätty siihen, jotta hartsi kovettuisi pinnalta. Vaha nousee hartsin pintaan ja sulkee sen niin, että happi ei pääse häiritsemään hartsin kovettumista. Mutta kun hartsi on kovettunut, pitää vaha saada pinnasta pois, jotta uusi hartsi pääsisi tarttumaan siihen. Hartsia on kyllä saatavana ns. laminointiversiota, johon ei ole lisätty vahaa ja työtä voi helposti jatkaa parin päivän päästä ilman välihiontaa, tällaista hartsia ei vain oikeni ole saatavana muualta kuin alan erikoisliikeistä. Tämä on sinäntä typerää, koska vaha on ihan yhtä helposti lisättävä aine, kuin kovetinkin. Hartsi voitaisiin helposti myydä aina niin, että vaha erillisessä purkissa ja käyttäjä lisäisi sen vain tarvittaessa, mutta jostain kumman syystä näin ei ole.

Kuidutettu kotelo

Kuidutettu kotelo

Levitin kuitua ulkopuolelle yhden kerroksen ja sisälle vielä yhden.Kuidutuksen jälkeen kotelo näyttää aika roisilta, mutta siitä on sitten hyvä lähteä liikkeelle. Sitten vain kittiä pintaan ja karkealla paperilla (40 tai 60) hiomaan muotoja kohdalleen.

Ensimmäistä kertaa kitattu kotelo

Kittiin jää helposti pieniä koloja, mutta ensin kannattaa vain keskittyä isompiin muotoihin ja linjoihin. Santapaperia kannattaa ostaa rullassa, niin tulee edullisemmaksi ja siitä on helppo taitta aina uusi pala, kun vanha kulahtaa. Santapaperia ei tule myöskään säästellä, kuluneella paperilla hiominen on raskasta ja vie vähitellen aina vain enemmän aikaa. Isompia muotoja voi koittaa hioa kohdalleen jollain koneella, hiomahiirellä tai vastaavalla, mutta mielestäni pyöreät muodot saa kohdalleen helpommin käsin hiomalla.

Muutamien hiontojen jälkeen kitattu kotelo

Kun sitten isommat muodot on saatu kohdalleen, voi siirtyä ohuempiin kitteihin ja hionompiin santapapereihin. Ohuella kitilla saa helpommin umpeen kaikki mahdollist pienet ilmakuplakolot, joita on jäänyt kitatessa, myös jotain hiontamaalia voi käyttää lopulliseen tasoittamiseen.

Maalattu kotelo

Kun sitten on hionut pinnan viimeisen päälle tasaiseksi, niin se pitäisi maalata ruiskulla, jotta ei pilaisi hyvää pohjatyötä. Sisäpuolen maalasin tavalliselle venemaalilla ja sudilla, mutta ulkompintaan laitoin automaalia. Automaalia siksi, koska sitä saa kaksikomponenttisena spray pullossa, jolloin ei tarvitse pelata ruiskujen kanssa.

Tein kotelon pohjaan isomman reiän, josta johdot saa tuotua kotelon sisään ja suojasin sen läpivientikumilla, jotta mahdollisesti koteloon päässyt vesi ei valuisi suoraan pylvään sisään ja sitä kautta veneeseen. Kotelon pohjaan, aivan sen reunaan tein pienen reiän, josta kotelon sisään päässyt vesi pääsee valumaan ulos pylvään ulkopuolelle. Vaikka koteloon ei suoraan pääsisikään vettä, niin ilmankosteutta sinne voi tulla ja lämpötilan laskiessa se tiivistyy vedeksi.

Plotteri ja kotelo paikallaan

Lopputulos oli mielestäni ihan hyvä kompromissi. Sitä ei ole ihan niin hyvä käyttää ajon aikana, koska ohjauspyörässä on kaksi kehää, sisempi kehä on alkuperäinen ja ulomman kehän edellinen omistaja on teettänyt myöhemmin, jotta sitä olisi helpompi käyttä veneen laidalta. Ehkä pitäisi joskus ottaa tuo sisempi kehä pois. Mutta plotteria on nyt kuitenkin helppo käytää istuessa, mitä ei voinut tehdä aiemmin ja sen näkee vielä seistessäkin. Plotteri ei ole nyt enää tiellä ja alttiina kolhuille, kuten aiemmin. Samassa yhteydessä asensin järjestelmään wifi moduulin, jolloin pystyn käyttämään plotteria tabletilla mistä tahansa. Wifi moduuliin piti vetää plotterilta ethernet kaapeli, joka olisi ollut taas yksi kaapeli lisää roikkumassa plotterista, mutta nyt sain kaikki kaapelit (sähkö, NMEA2000 ja ethernet) nätisti piiloon kotelon sisään ja sieltä pylvään kautta veneeseen.

Ikkunaremontti

Uudet ikkunat valmiina

Vanha rakenne

Ikkunoita voisi pitää Guylinen jonkinlaisena akilleen kantapäänä. Ongelma ei niinkään ole siinä, että ikkunat olisi huonosti tai huolimattomasti tehty vaan siinä, että kun ikkunoita pitää korjata tai vaihtaa, se ei ole kovin helppoa. Ikkunat on ns. laiminoitu runkoon kiinni. Miten se sitten käytännössä on tehty, sitä en tiedä, mutta lopputulos on siisti ja hyvän näköinen. Rakenne on alla olevan kuvan kaltainen.

Ikkunan alkuperäinen kiinnitys

Ikkunat ovat 8mm vahvaa akryyliä ja ne on hyvin loivasti viistetty ulkoreunasta niin, että liima-aineen lisäksi ikkunoita pitää paikallaan ikkunan kehys tai veneen runko, joka "lukitsee" ne paikoilleen mekaanisesti. Kuvassa näkyvä punainen alue on ilmeisesti täytetty liima-aineella asennuksen yhteydessä. Liima-aine on kovaa joustamatonta valkoista hartsia tai jotain sen tapaista ainetta.

Irrotettu ikkuna, ulkopuoli ylöspäin

Ikkunan liimapinta on karhennettu ilmeisesti ajamalla hyvin ohut kerros n. 0,5mm pinnasta pois jyrsimellä. Ikkunan pinta on täysin rungon tasolla, eikä ikkunan ja rungon välistä voi erottaa mitään saumaa. Ikkunasta on tullut ikään kuin yhtä puuta rungon kanssa, kun se on tällä tavoin "laminoituna" runkoon kiinni,.

Rakenne on kuitenkin pohjimmiltaan huono. Akryylin lämpölaajanemiskerroin on huomattavasti suurempi, kuin lasikuidun, joten ikkunan ja rungon välissä pitäisi periaatteessa olla jonkinlainen joustava liikuntasauma, koska sitä ei ole, se aiheuttaa jatkuvaa jännitystä ikkunaan. Myös rungon mekaaninen eläminen sekä iskut ja kolhut rasittavat liitosta. Jos ja kun ikkunan liitokseen sitten tulee pienikin hiusmurtuma, se ei enää umpeudu mitenkään. Joustava liitos antaisi periksi murtumatta. Hyvin pientä hiusmurtumaa voi olla jopa mahdoton havaita silmin, mutta vesi "havaitsee" sen kyllä. Yleensä sen huomaa käytännössä vasta sitten kun sieltä menee vettä läpi asti, eikä silloinkaan varsinaista veden sisäänmenoaukkoa välttämättä pysty näkemään mistään. Vesi tykkää mennä kapilaari-ilmiön ansiosta pienistä aukoista ja uittaa sitten rakenteita myöden  hyvin pitkiäkin matkoja. Kun sitten vettä jää vielä talveksi mahdolliseen murtumaan, jäätyminen rikkoo sitä entistä enemmän.

Luja joustamaton liitos aiheuttaa siis ikkunaan jännitystä, erityisesti kun ikkuna lämpölaajenee. Akryyli ei oikein tykkää jatkuvasta jännityksestä ja jännitys aiheuttaakin aikaa myöden ns. jännistyssäröilyä, joka näkyy ikkunan pinnassa pienenpieninä poreina. Jännityssäröilyllä ei ole kovinkaan suurta vaikutusta ikkunan kestävyyteen, mutta ikkuna alkaa vähitellen näyttämään rumalta, kuluneelta ja vanhalta.

Huolimatta pohjimmiltaan huonosta tavasta toteuttaa liitos, se on ollut yllättävän hyvä ja kestävä. Monissa Guylineissa liitos on kestänyt jopa kymmeniä vuosi ilman vuotoja. Lisäksi kestävyyttä voi parantaa huomattavasti laittamalla ikkunan ja rungon saumaan koristeteippauksen, joka estää veden pääsyn suoraan saumaan ja mahdollisiin hiusmurtumiin. Mutta teippaus pitäisi tehdä hyvissä ajoin ennen vaurioita ja pinta pitää puhdistaa hyvin, jotta teippaus kestäisi mahdollisimman pitkään. Teippinä pitää käyttää hyvälaatuista esim. 3M:n vinyyliteippiä ja teipin kunnosta täytyy pitää huolta. Missään tapauksessa ei kannata käyttää ilmastointiteippiä edes väliaikaisesti, koska se hapertuu auringonvalossa parissa viikossa ja jättää jälkeensä liiman, jota on todella hankala saada pois.

Omassa yksilössä ikkunan reunat oli joskus aikanaan myös teipattu, mutta teippaukset olivat joistakin paikoista vaurioituneet ja niitä oli jälkeen päin paikkailtu huonommilla teipeillä. Saumat olivat vuotaneet useista kohdista ja ikkunoita painelemalla näki selvästi kohtia, joista ikkuna oli irti liimauksistaan. Ikkunoiden vuotavia kohtia oli yritetty paikkailla kaiken maailman silikoneilla ja sisäpuolelta koristelistojen takaa butyylimassalla tai jollakin vastaavalla. Joten päätin ryhtyä urakkaan.

Vanhojen ikkunoiden irrotus

Koska ikkunat olivat jo osittain jostain kohtia irti, päätin lähteä väkivaltaisell linjalle ja naputella ikkunat irti taltalla ja vasaralla. Taltta ikkunan ja karmin väliin veneen sisäpuolelta ja sitten naputtelemaan. Näin jälkiviisaasti ajateltuna se ei ehkä ollut paras tapa irroittaa ikkunat. Se oli kyllä nopea tapa ja ikkunat lähtivät kaikkiaan ehkä 10-20 minuutissa irti. Mutta samalla mukana lähti ikkunoiden liima-ainetta ja ikkunoiden karmeista lähti palasia muutamista kohdista.

Liima-ainetta irtosi ikkunoiden mukana.

Jos keksitte jonkun siistemmän tavan irrottaa ikkunat, niin etteivät karmit vaurioidu, niin ehdottomasti kannattaa tehdä se sillä tavalla. Itse olen ajattelut näin jälkeen päin, että ehkä jollakin pienellä upotussahalla karmin reunat olisi voinut sahata irti ja kulmissa käyttää dremeliä tai vastaavaa pikkujyrsintä. Siinäkin saattaa olla omat ongelmansa, reunan ajaminen tasaisesti suoraan voi olla hankalaa jne. Myös ikkunan sahaaminen yksinkertaisesti keskeltä kahtia voisi helpottaa ikkunan irrottamista, koska silloin ikkunaa voisi vetää karmista ikkunan keskustaa kohti, yrittää voittaa karmin reunassa olevaa kiilamaista rakennetta.

Vaurioiden korjaus

Karmien sisäreunalla ei niinkään ole merkitystä, koska ne eivät alun alkaenkaan olleet erityisen siistit, koska ne jäävät koristelistojen alle piiloon, mutta ulkoreunat pitää kitata ja hioa hyvin.

Kitattu ja hiottu kohta

Karmien ulkoreunojen kittaus on erityisen ärsyttävää touhua, koska se on tuollainen kuvassa näkyvä ulkokulma, johon on hankala saada sopivasti kittiä. Työasentokaan veneen kannella ei ole kovin mukava

Plastic paddingiltä on ainakin monia kittejä ja niitä on helposti saatavana, mutta en tiedä kiteistä niin paljon, että osaisin sano mikä merkki nyt olisi sitten parasta. Isompien reikien täyttämiseen kannattaa käyttää joka tapauksessa jotain ns. lasikuitukittiä, joka sisältää hieman lasikuitua, jolloin siitä tulee lujempi. Plastic paddingin gelgoat filleriä ei kannata käyttää kuin ihan pienten kolojen ja naarmujen täyttämiseen, se on erittäin ohutta ja suttaavaa tavaraa ja sillä on hankala täyttää vähänkään syvempää koloa. Usein ensimmäisen hionnann jälkeen kittiin jää jotain pieniä koloja, niiden siistimiseen tuo gelcoat filleri on ihan hyvää.

Hionta onnistuu ihan käsin hiomalla 60 karkeudella ja viimeistelyyn jotain 120 tai 150 karkeutta. Tämän hienompaa ei oikeastaan tarvitse käyttää, jos reunat maalaa sudilla, Mutta jos nyt haluaa, niin voihan sen hioa vielä hienommalla ja maalata sitten ruiskulla, ruiskulla maalatessa vain täytyy peittää niin paljon muita pintoja. Nurkissa voi olla helpompi käyttää dremeliä tai jotain muuta vastaavaa pikkuhiomakonetta.

Hiomatuki

Yllä olevan kuvan näköinen hiomatuki on ehdottoman hyvä tässä hommassa. Siinä paperi käännetään pitkien reunojen yli tuen päälle ja paperi istuu siinä hyvin ja tukevasti. Pitkiä reunoja on helppo hioa sillä ja ulkokulman saa siististi suoraksi, myös tuen yli käännetyllä reunalla voi hioa. Osta santapaperia rullassa, se on edullisempaa ja siitä on helppo taittaa sopiva pala hiomatukeen. Käytä paljon santapaperia, kun vanha menee tukkoon tai teho heikkenee heitä se pois ja ota uusi, älä sääli sitä. Huonolla paperilla voi saada jotain aikaan, mutta kunnon paperilla säästät itseäsi ja aikaasi, eikä paperi ole niin kallista, että sitä kannattaisi paljon säästellä.

Maalaus

Koska kitti on eri väristä kuin veneen runko, jää kitistä "läikkiä" ikkunan ympärille, joten päätin siistiä reunat maalaamalla ne. Täsmälleen saman värin löytäminen, kuin veneen nykyinen pinta, voisi olla hankalaa ja siltikin lopputuloksena voisi olla jonkinlainen raja ikkunan ympärillä, joten valitsin väriksi mustan. Ikkunoiden väliset karmit ovat olleet joissakin malleissa muutenkin mustat.

Ikkunoiden maalaus

Teippasin ikkunoiden ympärille 2cm rajan ja maalasin reunat mustalla automaalilla. Teipin otin pois välittömästi maalaamisen jälkeen, jotta se irtoaa siististi maalista. Minun mielestäni automaali sopi tähän tarkoitukseen hyvin. Automaalia saa juuri sen sävyisenä kuin haluaa, ne ovat kaksi komponenttisia, eli niihin sekoitataan kovete. Ne peittävät hyvin, mutta ne eivät muodosta sellaista paksua kalvoa, kuin epoksit. Ne kuivuvat nopeasti ja kuivuttuaan ne kestävät liottimia. Niitä saa myös hyvin pieniä määriä, itse ostin 2dl, joka maksoi n. 15€ ja maalaamiseen meni lopulta ehkä 0,5dl. Epoksimaalia ei olisi välttämättä saanut mustana ja se olisi tullut kalliimmaksi, koska niitä pitää yleensä ostaa vähintään litra kerrallaan.

Uudet ikkunat

Mietin aluksi millaiset uudet ikkunat laittaisin tilalle. Kun puhutaan veneen ikkunoista, niin materiaalivaihtoehtoja on paljon, eikä oikein mikään ole täydellinen. Kaikki lasiset versiot on kuitenkin pakko unohtaa, koska sivuikkunat ovat lievästi kaarella. Muoviset ikkunat voidaan jakaa akryyliin ja polykarbonaatista (PC). PC muovi kestää paremmin iskuja ja on periaatteessa särkymätön tai ainakaan se ei sillä tavalla halkea, kuin akryyli, se kuitenkin naarmuuntuu erittäin helposti ja on kalliimpaa kuin akryyli. PC muovista on olemassa kovapinnoitettua naarmuuntumiselta suojattua versiotakin, mutta se on noin kolme kertaa normaalia kalliimpaa, lisäksi sitä saa vain kirkkaana. Akryylistä on saatavana enemmän vaihtoehtoja, mutta yleensä niissäkin pitää tyytyä johonkin kompromissiin, esim. jos haluaisi paremmin iskun kestävää versiota, niin sitä tuskin on saatavana halutun värisenä tai paksuisena. Alkuperäiset ikkunat ovat 8mm akryylia ja jos ne kerran ovat kestäneet tähänkin asti suhteellisen hyvin, ilman että ne ovat suorastaan haljenneet, niin eiköhän ne jatkossakin kestä. Valitsin ikkunoiden sävyksi savun harmaan, jotta ne olisivat hieman tummemmat.

Uudet ikkunat voi piirtää vanhojen ikkunoiden avulla, jos ne saa ehjänä irti tai sitten tehdä pahvista tai kartongista sabluunat ikkuna-aukkojen mukaan, itse piirsin vanhojen ikkunoiden mukaan. Akryylin leikkauksessa saa olla tarkkana, sillä leikkauskohdasta saattaa lohjeta pieniä palasia, jos sirkkelin terä on huono ja pahimmassa tapauksessa koko levy saatta haljeta. Myös vannesahaa ja pistosahaa käytetään yleisesti. Itse sahasin käsivaraisesti sirkkelillä. Ikkunoiden kulmat ovat sen verran vähän pyöristetty, että  pylristyksen tekee nopeasti santapaperilla.

Mutta miten ikkunoiden kiinnitys. Hyvä tapa kiinnittää ikkunat olisi laittaa ikkunan ja rungon väliin reilu kerros liimaa, esim. sikaflexia, jonka jälkeen ikkunan ympärille vedettäisiin vielä tiivistävä sauma, jollakin sellaisella massalla, joka kestää merivettä ja UV säteilyä, esim. sikaflexin UV säteilyä kestävällä massalla. Sikan sivuilla on  menetelmästä melko selkeä ohje.

Sikan periaatekuva ikkunan liimauksesta

Ongelmana on se, että ikkuna on 8mm paksu ja syvennys on 8mm syvä. Jos siihen laittaa suositellun 4mm vähimmäisliimapaksuuden, ikkuna tulee rungosta 4mm ulos. Tai vaikka liimapaksuus olisi mikä tahansa ikkuna tulisi liimapaksuuden verran ulos rungosta, enkä halua myöskään tehdä ikkunasta yhtään ohuempaa. Joten päätin tehdä jonkinlaise kompromissin. Jyrsin ikkunan reunasta ikkunan vahvuudesta muutaman millin pois, jotta saan liimalle sopivan paksuuden. Lisäksi pienensin ikkunaa 5mm joka reunalta, jotta sain ikkunan ympärille tarvittavan tiivistesauman. Liimalla ja saumalla pitää olla riittävästi vahvuutta, jotta ikkuna pääsee elämään lämpövaihtelun vuoksi.

Ikkunan liimaus ja saumaus

Jyrsintä onnistuu hyvin alajyrsimellä ja tasapäisellä terällä muutama millimetri kerrallaan. Alajyrsin on siksu parempi kuin yläjyrsin, että ikkunan voi painaa jyrsimen ohjuria vasten, jolloin saa aina juuri saman verran ikkunan reunasta pois. Jollei käytössä ole alajyrsintä, voi yläjyrsimen kääntää toisin päin ja rakentaa siihen pienen pöydän pätkän ja ohjurin vaikka vain laudasta. Youtubesta löytyy useitakin ohjeita, miten rakentaa alajyrsin yläjyrsimestä.

Kun ikkunan reunasta ei jyrsitä liikaa pois, ikkuna voidaan painaa tasn runkoa vasten ja liimalle jää silti sopiva vahvuus, eli liima ei puristu pois ikkunan ja rungon välistä. Ikkunan rakenteen ei myöskään pitäisi heikentyä merkittävästi, koska ohennus tehdään vain ikkunan reunaan liimasauman kohdalle. Aika näyttää sitten miten hyvin tämä rakenne toimii.

Ikkunan reunasta jyrsitty osa pois

Liimaus

Sika suosittelee ohjeessaan käyttämään Sikaflex 295 UV liimaa ikkunoiden liimaukseen ja saumaamiseen. Ongelmana on kuitenkin se, että jonkun EU määräyksen vuoksi sitä ei enää saa myydä kuluttajille, vaan se on luokiteltu vain ammattikäyttöön. Mutta miksi sitä ei saa myydä kuluttajille, se jäi epäselväksi. Joka tapauksessa aina kun jostakin tuotteesta tulee vain ammattilaisille tarkoitettu, hinta pomppaa ja saatavuus heikkenee. Olisihan sitä varmasti jonkun firman nimiin saanut tilattua, mutta kun minimi erä on 12 tuubia ja hinta on luokkaa ~30€/tuubi, niin ehkä kannattaa etsiä muitakin vaihtoehtoja. Niinpä kysäisin suoraan Sikalta mitä he nyt sitten suosittelisivat kuluttajille, kun kerran 295:ttä ei saa kuluttajat ostaa. Vastauksen mukaan liimaamiseen käy perus Sikaflex 221, jota saa joka Moponetista, Honkkarista ja muista tavarataloista. Mutta saumaamiseen he suosittelivat Sikaflex 265:ttä, joka on tuoteselosteen mukaan tarkoitettu raskaan kaluston lasitukseen sekä lasien ulkosaumoihin ja jota myös kuluttajat saavat ostaa. No, sillä mennään sitten.

Sikan ohjeen mukaan ikkunan liimapintaan kannattaa sivellä ensin Sika Primer 209D:tä, joka on tartuntaa parantavaa mustaa nestemäistä ainetta. 209D:tä ei saa ihan joka kaupasta samoin kuin ei 265:tä, eikä niitä yleensä ole hyllyssä, mutta niitä saa tilattua yksittäin esim. Etrasta. Primeri on melko kallista ~60€ tölkki, mutta se on hyvin riittoisaa, yksi purkki riittäisi hyvin vaikka kahden veneen ikkunoihin.

Etuikkuna liimauksessa

Ennen ikkunoiden liimausta paikalleen, teippasin ikkunan ja rungon reunat valmiiksi saumausta varten. Laitoin myös rungon reunoille pienet 5mm muovipalat, jotta ikkuna ei menisi liian lähelle reunaa liimattaessa. Vasemman ja oikean etuikkunan sai helposti puristettu liimauksen ajaksi, kun liimasin ne ensin ja eri päivänä kuin sivuikkunat ja keskimmäisen etuikkunan.

Sivuikkunat liimauksessa

Sivuikkunoihin piti kehitellä jonkinlaiset puut, jotka on kiilasin kaiteen ja ikkunan väliin pitämään ikkunoita paikoillaan liiman kuivumisen ajan. Sivuikkunat kaareutuvat niin vähän, että akryyli taipuisi riittävästi tuolla matkalla jo omasta painostaan, mutta ikkuna ei nyt vain paina omalla painollaan sivuttain, joten ikkunaa piti saada painettua hieman sivuttain liiman kuivumisen ajan.

Saumaus

Saumaus tehtiin pursottamalla ikkunasaumaan Sikaflex 265:ttä sauman pohjalta alkaen, niin ettei saumaan jäisi ilmaa. Heti kun sauma-aine oli saatu levitettyä ikkunan ympäri, tasoitin sen pienellä kumilastalla. Tähän on varmasti olemassa hyviä tekniikoita ja sen oppii ajan kanssa paremmin, mutta mielestäni lopputulos oli ihan ok. Sauma-aine pitää levittää pienellä suuttimella, jotta sen saa menemään mahdollisimman syvälle sauman pohjalle, mutta sauma-aine on todella jähmeää tavaraa ja pienen reiän läpi rutistaminen on raskasta. Tuubia kannattaa lämmittää etukäteen vesihauteessa, jotta liima tulisi hieman notkeammin, mutta siltikin suosittelen lainaamaan jostakin sähkökäyttöistä puristinta, jos sellainen vain jostain löytyy.

Ikkunat saumattuna

Ikkuna sisältä

Ikkunat näyttävät nyt sisältä kirkkaammalta, vaikka ne on tehtyt tummemmasta materiaalista, kuin alkuperäiset.

Projektin materiaalit

• 8mm vahvaa savunharmaata akryylilevyä (Oroglas 8660) n. 2,8m² ~ 600€
• 4 tuubia mustaa Sikaflex 221 liimaa ~ 40€
• 4 tuubia mustaa Sikaflex 265 ikkunasaumaus ainetta ~80€
• 250ml pullo Sika 209D primeria ~60€
• Erilaisia kittejä ~40€
• Santapaperit ja hiomatarvikkeet ~20€
• Maali 15€
• Lisäksi projektissa tarvittiin erilaisia työkaluja, puukkoja, lastoja, imukuppikahvat, sirkkeliä, jyrsintä, hiomakonetta jne

Kustannukset

Materiaaleista kalleimman osan muodostivat akryylilevyt, mutta työkalut maksavat helposti vielä enemmän, jollei niitä ole jo muutoin olemassa tai niitä ei saa jostain lainaksi. Vajaa 900 euroa ei ole paha hinta uusista ikkunoista, kun vertaa sitä esim. joihinkin kansiluukkuihin, joista jotku mallit maksavat jopa yli tuhat euroa. Työtä projekti kuitenkin teetti mielestäni melko paljon, ainakin huomattavasti enemmän kuin alunperin ajattelin. On vaikea arvoida mitä se tulisi jonkin ammattilaisen tekemänä maksamaan, mutta veikkaisin sen kustantavan ainakin saman verran, kuin materiaalit.

Saumojen suojaus (päivitys)

Sikan ohjeistuksessa  mukaan liimaus olisi hyvä suojata teipillä, joka estää UV säteilyn pääsemisen suoraan liimapintaan. Koska ikkunassa käytetty akryylimuovi sisältää jo itsessään jonkinasteisen UV suojauksen ja Sikaflex 265:stä sanotaan, että se soveltuu käytettäväksi ajoneuvon ulkopinnan saumauksessa niin ajattelin, ettei se olisi ihan välttämätöntä.

Parin kesän jälkeen huomasin kuitenkin, että 265 ei ilmeisesti kestä täysin UV säteilyä tai sitten se heikkenee jostain muista syistä. Liimasauman pinta ei silmin nähden katsottuna näytä halkeilleelta tai muutoinkaan vialliselta, mutta kun siihen kaataa päälle puhdasta vettä, saattaa vesi värjääntyä mustaksi tai pyyhkäisemällä  saumaa rätillä, tarttuu rättiin selkeästi mustaa väriä.

HPX kiveniskusuojateippi.

Joten ajattelin kokeilla ikkunoiden teippausta. Sikan ohjeissa ei mainittu mitään erityistä teippiä, mitä olisi hyvä käyttää. Autojen koristeteippaukseen ja yliteippaukseen on saatavana jos jonkinlaista teippiä. Koska en ole asiantuntija teippiasioissa, päätin kokeilla yleisesti saatavilla olevaa HPX:n kiveniskusuojateippiä. Ajatttelin että kun se nyt on tarkoitettu ulkokäyttöön ja se on suunniteltu suojaamaan kiveniskuilta ja muulta kulutukselta paikoissa, joista autoa pestään säännöllisesti, niin luulisi sen kestävän myös veneen ikkunoiden reunassa. Aika näyttää miten se tulee pitämään.

Ennen teippausta

Teipattu sauma

HPX:n teippirulla on 5m pitkä ja 150mm leveä. Mittailin että teippi saisi olla n. 50mm leveää, jolloin se

 menisi n. 2cm rungon puolelle ja 2cm ikkunan päälle. Palkkien kohdalla 100mm olisi hyvä leveys, silloin teippi menisi palkin yli ja n. 2cm molempien ikkunoiden päälle. 150mm leveästä teipppirullasta saisi juuri sopivasti muutaman pätkän 100mm leveää teippiä palkkien kohdalle ja loput saa leikattua 50mm leveiksi kaistaleiksi. 

Teipattuja saumoja

Teipattuja saumoja

Teippiä tarvitaan kaksi rullaa, sillä yksi rulla ei aivan riitä kaikkiin ikkunoihin. Teippaus onnistui mielestäni kohtailaisen hyvin, vaikkakin jotakin virheitä tuli tehtyä. Liimasauma ei ole kaikkialta aivan tasainen, mutta teippi on nyt ainakin niiden päällä suojaamassa UV säteilyltä. Aika kuitenkin vasta näyttää miten hyvin teippi kestää ja pysyy paikallaan. 

Teipattuja saumoja

Lämmitin

Alkuperäinen

Guyline 95:ssä tehdasasenteinen lämmitin on tiettävästi ollut Wallas 2400 valopetroolimalli ja se on sijainnut WC:n väliseinän takana, josta savupiippu on mennyt suoraan kannen läpi ulos. Mitään faktatietoa minulla ei tästä ole, mutta tämän yksilön lämmitin oli Wallas 2400 ja se on samaa ikää veneen kanssa, samaa lämmitintä on näkynyt myös muissa myynnissä olleissa Guyline 95 veneissä sekä esitekuvissa WC:n kohdalla näkyvä savupiippu viittaa samaan lämmitinratkaisuun.

Wallas 2400 irrotettuna.

WC on siinä mielessä hyvä kohta lämmittimelle, että se on veneen keskeisellä paikalla ja lämmön saa siten helpommin jaettua tasaisesti veneeseen. Mutta muutoin se onkin aika huono paikka. Wallaksen valopetroolimallit ottavat lämmitettävän ilman lämmittimen kyljestä eli tilasta jossa lämmitin sijaitsee. Jos ja kun WC:ssä on hajuja, niin elleivät ne muuten leviä koko veneeseen, niin lämmitin tekee sen tehokkaasti.

Wallaksen piipun hattu

Savukaasut pitää viedä kansiläpiviennin kautta, koska kylkiläpivienti ei sovellu hyvin tähän kohtaan. Kylkiläpiviennin voisi asentaa kauemmas taakse, mutta pakoputkea ei voi vetää niin pitkälle lämmittimestä, eikä sille olisi mitään hyvää reittiäkään. Kansiläpiviennin kautta vesi pääsee kuitenkin helpommin pakoputkeen. Vaikka kannelle asennettava piipun hattu on suunniteltu niin, että siinä on kaulukset, jotka estävät veden pääsyn piippuu, niin ankarissa olosuhteissa vettä voi roiskua kaulusten yli piippun, jonka jälkeen se ei enää pääse sieltä pois. Hyvin asennetussa kylkiläpiviennissä pakoputki nousee läpiviennin jälkeen hieman ylöspäin, jolloin putkeen mahdollisesti roiskunut vesi valuu takaisin ulos sen sijaan että se jatkaisi matkaa lämmitimelle.
Koska korvausilmaa ei oteta erillisellä putkella, lämmittää lämmitin veneen sisällä kiertävää ilmaa, eikä raakaa ulkoa otettavaa ilmaa. Tässä on se hyvä puoli, että lämmitin toimii tehokkaasti, mutta toisaalta ilmanvaihdon ja tuuletuksen kannalta siitä ei ole niin paljon apua.

Lämmitin ja lämmitysputket

Tämän yksilön lämmitin oli alkuperäinen n. 30 vuotta vanha ja olisi vaatinut hieman huoltoa toimiakseen. Itse asiassa avasin, puhdistin ja huolsin sen kuntoon ja asensin toiseen veneeseen, mutta halusin kuitenkin vaihtaa sen toisenlaiseen malliin juuri sen ilmanotto periaatteen vuoksi. Wallaksen uusissakin valopetroolimalleissa ilmanotto tapahtui samalla systeemillä, joten jätin sen vaihtoehdon pois laskuista.

Wallaksen ruostunut paloilmapuhallin

Vaihtoehtoja

Halusin asentaa lämmittimen mahdollisimman pitkälti samaan paikkaan edellisen kanssa. Webastossa ja Eberspächerissä pakokaasu ja paloilma ovat erillisillä putkilla toisin kuin Wallaksessa, jossa putket ovat koaksiaalisia. Tämä vaihtoehto olisi tietänyt enemmän muutoksia putkiin ja läpivienteihin, joten päätin valita Wallaksen ja Safiren välillä. Wallaksen diesel malleissa on erillinen ilmantottoyhde lämmitettävälle ilmalle samoin Safiressa.

Webaston lämmitin

Safiren lämmitin

Wallaksen diesel lämmitin

Tein aluksi lämmittimistä pahviset mallit oikeilla mitoilla, niin pystyin paremmin hahmottamaan miten ne sopivat käytettävissä olevaan tilaan. Vaikka Wallaksen dieselmallit ovat ulkoisesti melko saman näköisiä valopetroolimallien kanssa, ne ovat silti joka suuntaan hieman isompia.

Wallaksen diesel versio olisi saattanut mahtua juuri ja juuri seinän sisään, mutta sisään työnnettävä allas ei olisi enää mahtunut sisään, eikä kiinnitys ja asennus olisi muutoinkaan ollut kovin helppo.

Safire mallit ovat hieman pienempiä ja näyttävät mahtuvan paremmin paikkaan, joskin ahdas se paikka siltikin on. Yritin etsiä valintaa ohjaavia perusteluita netistäkin, mutta ei siitä oikein suurta hyötyä ollut. Jotkut kehuvat Safirea mm. virtapihiksi, mutta eivät Wallaksetkaan suuria kuluta. Ongelmia on ollut sekä Wallaksella että Safirella, mutta useinmiten vika on ollut polttoaineen syötössä tai jossain vastaavassa ulkoisessa tekijässä. Kesädiesel voi parafinoitua talvella ja tietysti siitä voi tulla ongelmia oli sitten kyseessä mikä tahansa lämmitin. Koska Safire näyttäisi mahtuvan paremmin paikkaan, päätin valita sen.

Kaikki Safiren 2400Di-3600Di sarjan lämmittimet ovat ulkoisilta mitoiltaan saman kokoisia, joten valittavana on oikeastaan vain teho. Ohjekirjan mukaan 3600Di mallia ei suositella asennettavaksi kansiläpiviennillä ja halusin käyttää vanhaa läpivientiä, joten se ei olisi ollut hyvä valinta tähän kohtaan. Päädyin lopulta 2600Di malliin Geniuns paneelilla.

Safire 2600Di paikallaan

Sain Safiren lopulta mahtumaan paikkaansa, vaikka ahdasta tuli. Kaikki paneelit ja pesuallas täytyy poistaa asennuksen ajaksi. Koska pakokaasuputki lähtee lämmittimen alta, se piti vetää hieman eri kautta lämmittimen takaa kansiläpiviennille.Tässä asennuksessa vesi ei pääse tulemaan kansiläpiviennin kautta suoraan lämmittimeen, kuten alkuperäisessä lämmittimessä, josta vesi oli aikanaan ruostuttanut paloilmapuhaltimen.

Pakokaasuputki vie lämmittimen alta niin paljon tilaa, että viemärin kolmitieventtiili ei enää mahdu alkuperäiseenpaikkaan.

Safiren käyttöpaneeli ja ilmanottoaukko

Koska tila oli niin ahdas, ei ilmanottopuolelle ollut mahdollista asentaa minkäänlaisia putkia minnekään suuntaan. Porasin siksi reiän suoraan WC:n seinän läpi salonkiin, tiivistin sen samalla eristeellä, jota käytetään lämmitysputkissa ja  tein reiän suojaksi ritilän. Vaikka asennus ei ehkä ole paras mahdollinen, on se mielestäni hyvä kompromissi. Lämmitin ei enää ota korvausilmaa suoraan WC:stä ja periaatteessa salongin katossa olevista venttiileistä pitäisi tulla raitista ilmaa myös lämmittimen kiertoon. Asensin lämmittimen ohjauspaneelin ilmantottoaukon yläpuolelle. En keksinyt oikeastaan parempaakaan paikkaa. Se on paikassa, jossa sitä on helppo käyttää ja paneelissa olevan lämpötila-anturin luulisi saavan melko luotettava tiedon ympäristön lämpötilasta, kun sen ohitse virtaa ympäristöstä ilmaa lämmittimelle.

Safiren polttoainepumppu kiinni nippusiteillä

Safiren lämmittimissä polttoainepumppu on laitteen ulkopuolella. Pumpun ja lämmittimen välissä on noin 3-4 metriä polttoaineletkua ja sähköjohtoa ja pumpulta tankille on 1-2 metriä putkea. Valmis letku riitti juuri moottorin taakse akun viereen, josta enää metrin verran tankille. Tankin puoleinen letku puolestaan yletti siitä juuri tankille, joten päätin asentaa sen siihen. Jos pumpun olisi asentanut WC tilaan aivan lämmittimen lähelle, ei mukana tullut putki olisi riittänyt tankille asti, lisäksi myyjä suositteli jättämään pumpun ja lämmittimen väliin hieman pidemmän putken, jotta pumpulla olisi sopiva vastapaine.

Guylinessa moottorin polttoaineliittimet sijaitsevat tankin kyljessä. Lämmittimen olisi voinut periaatteessa liittää helposti jonkinlaisella T-haaralla myös suoraan moottorin polttoaineletkuun, mutta sitä ei kuitenkaan suositella. Miksi ei? Veikkaisin että polttoaineen virtaus moottorille voisi imeä polttoainetta myös lämmittimen letkusta, mikä aiheuttaisi ilmakuplia lämmittimen polttoainelinjaan ja hankaloittaisi lämmittimen käynnistystä ja käyttöä. Oli miten oli, päätin asentaa oman tankkiottimen lämmittimelle suositusten mukaan.

Safiren tankkiotin myydään erillisenä sarjana, jossa mukana tulee pieni suodatin, jonka siirsin ihan pumpun viereen, josta se on helpommin huollettavissa. Guylinessa on tankin päällä pieni manusluukku, jonka keskellä on syvennys. Syvennys on tasoitettu pienellä kannella, koska sen päälle tulevat patjat. Syvennyksessä oli jo polttoaineanturi, jolle johdot oli tuotu vähän matkaa tankin päältä. Samaa reittiä käytin myös polttoainputkelle.

Käyttökokemuksia

Lämmitin asennettiin 2015 kevättalvesta, joten se oli käyttökunnossa koko 2015 kesän. Koko kesä oli kylmä ja märkä, joten lämmitin tuli enemmän kuin tarpeeseen. Lämmitin toimi moitteettomasti koko kesän. Käytimme lämmitintä myös matkan aikana ja vaikka kuljimme toisinaan melko vinossa ja aallokossa, niin lämmitin pysyi nätisti käynnissä.

Kuten esitteessä luvataan, lämmitin ottaa käynnistyessään enemmän virtaa, mutta virran käyttö tipahtaa, sitten kun lämmitin on käynnistynyt. Lämmittimen kulloisenkin tehon voi katsoa "Genius" näytöstä. Lämmitintä voi ohjata halutun tehon tai lämpötilan mukaan. Itse käytimme haluttua lämpötilaa ja lämmitin toimi siten, että kun haluttu lämpötila oli saavutettu, se vähensi tehon yleensä minimiin. Lämmitin ei kuitenkaan sammuttanut itseään kokonaan koskaan, vaikka lämpötila ylitti pari astetta halutun arvon. Voi olla että lämmitin olisi sammuttanut itsensä kokonaan, jos lämpötilan ylitys olisi ollut suurempi, mutta meille ei tapahtunut koskaan niin.

Lämmittimen äänet

Lämmittimen polttoainepumppu pitää ääntä, joka on yllättävän terävä ja kuuluva. Pumpun ja lämmittimen välissä on n. 3 metriä letkua, mutta tankin puolella on vain noin metri letkua. Jos vastapaine olisi kovempi, letkua olisi enemmän tai lämmitin olisi korkeammalla suhteessa pumppuun, saattaisi pumpun ääni olla vähemmän terävä

Lämmittimen puhallin puolestaan kuuluu suhteellisen hyvin hyttiin, koska korvausilma otetaan nyt wc:n ulkopuolelta. Pienimmälläkin puhallusteholla, ääni on selvästi kuuluva hurina, mutta toisaalta ei häiritsevän kova. Tasainen hurina voi olla toisinaan myös hyvä, sillä se peittää alleen muita ääniä, jotka saattaisivat olla häiritseviä.

Ongelmatilanteet

Tähän mennessä ainoan ongelman lämmittimen kanssa kohtasimme myöhään syksyllä, kun vene oli jo nostettu maihin ja päätimme laittaa lämmittimen päälle. Oli satanut rankasti ja pakoputkeen oli päässyt niin paljon vettä, että lämmitin ei suostunut käynnistymään. Tämä ei varsinaisesti ollut lämmittimen vika, mutta lämmittimessä ei ole oikein kunnon toimintoja ongelmasta selvitymiseen.

Safiren poltin

Kun lämmitin ei kerran pääse käynnistymään, jää lämmittimen palotilaan polttoainetta, joka ei syttynytkään. Kun käynnistystä yrittää uudelleen, lämmitin puskee taas polttoainetta kammioon ja jollei se pääse syttymään (ei saa happea, pakoputki on tukossa tai polttoaineessa on vettä), niin palamatonta polttoainetta kertyy taas enemmän palokammion pohjalle ja kun sitä on tarpeeksi kammion pohjalla, se vuotaa yli kammion täyttöaukon tai jonkun muun reiän kautta.

Eli kun pakoputki on tukossa, käynnistystä ei kannata yrittää uudelleen, ennen kuin tukos on saatu poistettua, muutoin polttoaine voi vuotaa ulos lämmittimestä. Sama tilanne voisi periaatteessa tulla, jos polttoaineeseen olisi päässyt kertymään vettä, mikä ei ole mitenkään epätavallinen ongelma veneissä. Jos tankissa on vain vähän polttoainetta, sinne tiivistyy helpommin kosteutta, kuin täysinäiseen tankkiin, lisäksi nykyiset polttoaineet sisältävät biokomponentteja, jotka keräävät mielellään kosteutta ilmasta.

Jotenkin kaipaisin tähän tilanteeseen jotain erillistä vikaohjausta tai vastaavaa. Esim. siten, että lämmittimen saisi yrittämään käynnistystä ilman polttoaineen syöttöä, jolloin ei tulisi ylivuoto-ongelmaa. Tai esim. pyörittämään pelkästään paloilmapuhallinta, jolloin palotilaa voisi yrittää tuulettaa/kuivattaa ilman, että sinne lisätään polttoainetta.