Jääkaapin uusinta

Vanha jääkaappi

Guyline 95:n alkuperäinen jääkaappi tai oikeastaan kylmälaatikko, sehän on arkkumallinen, sijaitsee karttapöydän alla. Se on tilavuudeltaan noin 60 litrainen. Kylmätekniseltä rakenteeltaan se on oikein toimiva. Se on joka puolelta eristetty n. 50mm uretaanilla, jopa kannessa on uretaanieriste ja hyvät tiivisteet, pinta on ulkoa vuorattu alumiinifoliolla heijastamaan lämpösäteilyä. Ja koska se on arkkumallinen, ei kylmä pääse niin helposti "karkaamaan", kuin kaappimallisestä jääkaapista. Se on myös kaiken kaikkiaan laadukkaasti tehty, sisältä rosteria, ulkokuori lasikuitua ja kansi tiikkiä.

Vanha kylmälaatikko ilman kantta

Kylmälaatikon kansi pitää siirtää aina jonnekin sivuun, kun laatikkoon laittaa tai ottaa tavaraa. Tämä on hankalaa, koska kansi on melko iso ja paksu, eikä sille ole oikein kunnollista paikkaa, johon sen laittaisi täytön ajaksi. Toisin sanoen se on aina käytettäessä vähän tiellä.

En tiedä millainen kylmäkoneikko niissä on alunperin ollut, mutta tähän oli asennettu melko hiljattain uusi Supercoolin peltier tekniikkaan perustuva kylmäkoneikko. Peltier tekniikasta löytyy netistä paljon tietoa, mutta lyhyesti se perustuu pieneen levyyn, joka jäähtyy toiselta puolelta ja lämpenee toiselta puolelta, kun siihen johdetaan sähköä. Pohjimmiltaan se ei pysty ylläpitämään kovin suurta lämpötilaeroa kylmän ja kuuman puolen välillä ja mitä suurempaa lämpötila-eroa se joutuu pitämään, sitä enemmän se kuluttaa sähköä. Tehoa voidaan parantaa mahdollisimman suurilla jäähdytyssiileillä ja tuulettimilla elementin molemmin puolin, jolloin lämpö/kylmä saadaan siirtymään mahdollisimman tehokkaasti pois elementin pinnasta. Suomen kylmähkössä kesässä se toimii vielä kohtuu hyvin, koska lämpötilaero ei välttämättä kasva kohtuuttoman suureksi, mutta siltikin se kuluttaa helposti enemmän sähköä kuin kompressorikaapit.

Uusi koneikko

Jääkaapin koneikoksi on olemassa oikeastaan kolmea eri tekniikkaa, peltier, kompressori ja kaasu. Peltier vie eniten sähköä ja halusin vaihtaa sen johonkin parempaan ja tehokkaampaan. Kaasulla toimiva kylmennin olisi hiljainen, eikä veisi yhtään sähköä, mutta sellaisia ei oikein myydä erillisinä koneikkoina, joten se pitäisi rakennella jostain valmiista kaasujääkaapista. Lisäksi sille pitäisi asentaa uusi kaasuputki ja kaasuhanan pitäminen jatkuvasti auki veneessä ei oikein houkuttele, joten jäljelle jää oikeastaan vain kompressoriversio.

Komperessorikylmäkoneisto perustuu pohjimmiltaan kolmeen pää komponenttiin, kompressoriin, höyrystimeen ja lauhduttimeen. Höyrystin on se putkisto/levy, joka laitetaan kaapin sisälle ja se  jäähdyttää kaapin. Koneikko puolestaan sisältää yleensä kompressorin ja lauhduttimen, mutta joissakin tapauksissa lauhdutin voi olla myös erillinen osa, esim. vesijäähdytteinen kierukka, joka liitetään veneen pohjaan tai köliin. Höyrystin on yleensä erillinen osa, jotta se voidaan asentaa helposti kaappiin haluttuun kohtaan ja siitä lähtee kaksi putkea, jotka sitten vedetään eristeen läpi ja liitetään koneikkoon. Mutta on myös joitakin malleja, joissa koko systeemi on rakennettu yhdeksi moduuliksi, joka asennetaan jääkaapin kylkeen tehtävään isompaan aukkoon.

Isothermin kylmäkoneiston höyrystin, koneikko ja käyttöpaneeli

Usein koneikko ja höyrystin myydään yhdessä pakettina, mutta yleensä voit myös valita höyrystimen ja koneikon erikseen. Periaatteessa höyrystin valitaan kaapin koon tai oikeastaan jäähdytystarpeen mukaan ja koneikko sen mukaan, että sen teho riittää höyrystimeen. Höyrystimien tiedoissa kerrotaan kuinka isoon kaappiin se maksimissaan sopii, jollakin tietyllä eristepaksuudella, kannattaa valita mieluummin liian iso, kuin liian pieni. Höyrystimiä on useita eri kokoja ja malleja, mutta koneikkoja yleensä vain paria kokoa. Höyrystimiä on saatavana hieman eri muotoisina ja kokoisina levyinä ja sitten sellaisina, joissa on mukana kylmävaraaja eli kylmäakku. Kylmäakun idea on siinä, että kompressorin ei tarvitse käynnistyä niin usein, kun kylmää varastoidaan akkuun. Pohjimmiltaan se on vain "kylmäkalle" höyrystimen ympärillä, mutta käytännössä se vaatii yhteensopivan koneikon, jotta koneikon elektroniikka osaisi hyödyntää sitä.

Jääkaappikoneistoja on yleisesti myynnissä useammallakin merkillä. Netistä pikaisesti etsimällä löytyy ainakin, Isotherm, Waeco, Vitrifrigo ja Frigoboat. Kaikki näyttäisivät kuitenkin käyttävän samoja Danfossin valmistamia kompressoreja, joten erot tulevat lähinnä siitä miten ne on koottu. Minun mielestäni erot ovat enemmänkin kosmeettisia, kuin todella merkittäviä. Tietysti jos haluaisi esimerkiksi vesijäähdytystä lauhduttimeen, pitäisi laite hankkia tietyltä valmistajalta. Mietinkin aluksi myös Isothermin vesijäähdytysmahdollisuutta, mutta se olisi monimutkaistanut asennusta niin paljon, ettei se olisi ollut sen arvoista. Teoriassa vesijäähdytys olisi hyvä, se olisi hiljainen, tehokas jne., mutta käytännössä se ei vaikuta merkittävästi virrankulutukseen näillä lämpötilaeroilla ja jos kerran kaappi saadaan kylmäksi tavanomaisella ilmajäähdytteisellä lauhduttimellakin, niin on turha lähteä asentamaan mitään monimutkaisempaa.

Etsin sopivaa koneistoa useista paikoista, mutta edullisin syystarjous sattui löytymään Hjertsmanilta Ruotsista. Siellä oli muiden muassa tarjolla Isothermin 3201 ASU pakettia, joka sisältää kylmäakun ja soveltuu maksimissaan 125 litran jääkaapeille. ASU tulee sanoista Automatic Start Up, jolla viitataan siihen, että se käynnistyy automaattisesti, kun ylimääräistä virtaa on saatavilla, eli kun moottori käy tai akkuja ladataan maasähköllä. Se pystyy käyttämään kompressoria tällöin suuremmalla teholla ja lisäkylmän varastointiin se tarvitsee tuon kylmäakun.

Uusi kylmälaatikko

Ajattelin ensin sovittaa uuden kylmäkoneikon vanhaan kylmälaatikkoon, mutta sitten päätin, että voisin kokeilla kokonaan uuden laatikon rakentamista. Päätökseen vaikutti monikin asia, ensinnäkin vanhasta laatikosta olisi pitänyt peittää vanhalle kylmäkoneistolle tehty suhteellisen iso reikä. Vanhan kaapin etupuolelle pöydän alle jäi turhaan tyhjää tilaa, jolla ei ole muutakaan käyttöä, joten samalla voisi tehdä hieman isommankin kaapin, joka käyttäisi tuon tilan hyödyksi. Samalla kun puran vahan kaapin asennuksen, pääsen myös käsiksi kaapin takana oleviin sähköjohtoihinn ja voin siistiä ne paremmaksi. Lisäksi voin nyt tehdä uuteen kaappiin paremman saranoidun kannen, jotta sitä on helpompi käyttää.

Halusin myös kokeilla kaapin tekoa lasikuidusta muottimenetelmällä. Näin jälkeenpäin ajateltuna se ei ollut helpoin tai nopein tapa, mutta tulipahan sitäkin nyt kokeiltua. Helpoin tapa olisi ehkä tehdä laatikko vanerista, kuiduttaa, tasoittaa, hioa ja maalata se sitten lopuksi. Laatikon voisi myös tehdä alumiinipinnoitetusta uretaanilevystä, joka toimii samalla jo eristeenä ja kuiduttaa, tasoittaa ja maalata se sitten sisältä.

Muotin aihio

Yleensä lasikuituosia tehdään muotilla siten, että ensin tehdään jostain helpommin muotoiltavasta aineesta valmiin kappaleen näköinen malli, kitataan, hiotaan maalataan ja vahataan se hyvin, jonka jälkeen sen päälle laminoidaan lasikuitu, jolloin saadaan aikaiseksi "negatiivinen" malli osasta eli muotti. Sitten varsinainen lasikuituosa tehdään samalla tyylillä, laminoimalla osa muotin sisään. Tässä tapauksessa tein kuitenkin muotit vanerista, koska niistä tulisi kuitenkin kertakäyttöisiä.

Muotin vahaus muottivahalla

Kun muotin aihio on saatu kitattua ja hiottua sileäksi, se vielä maalataan ja vahataan. On olemassa oikeita muottivahoja, jotka on tarkoitettu nimenomaan lasikuitumuotin vahaamiseen ja niitä saa yleensä hyvin varustetuista maalikaupoista tilaamalla tai lasikuitutarvikkeiden myyntiin erikoitusneista alan liikeistä. Jotkut käyttävät myös autojen vahaukseen myytävää karnaubavahaa, jota saa yleensä autotarvikeliikkeistä. Mitä tahansa autovahaa ei voi käyttää, sen pitää olla nimenomaan karnaubavahaa, eikä se saa sisältää silikonia. Vahaa suositellaan levitettäväksi useampi kerros. Vaha auttaa osan irrottamisessa, mutta se ei suojaa täydellisesti muotin pintaa, vaan höyryt pääsevät vahan läpi, siksi muotti pitäisi olla maalattu jollakin kaksikomponenttimaalilla, jotta se ei reagoisi hartsin höyryjen kanssa. Itse en tätä tiennyt, ennen kuin otin osan irti muotista.

Lasikuituhartsin höyryt ovat päässeet vahan läpi muotin maaliin

Kun muotti on hyvä ja vahaus on hyvä, tulee tehtyyn osaan kerralla valmis pinta, eikä sitä tarvitse paljon viimeistellä. Tällä kertaa ei tullut, mutta pintaan tarttuneet maalit voi hioa pois ja siistiä pinnat. Vahauksen jälkeen muottiin levitetaan gelcoat maali, joka on pohjimmiltaan samaa ainetta kuin hartsi, mutta sisältää mm. väriainetta ja on hieman paksumpaa. Gelcoat taas on samaa ainetta kuin topcoat, mutta se ei sisällä vahaa. Vahaa on myös yleensä hartseissa, sitä lisätäään niihin, koska se nousee hartsin pintaan ja sulkee sen ilmatiiviiksi ja mahdollistaa pinnan kovettumisen (happi estää pintaa kovettumasta täysin ja pinta jää "nihkeäksi"). Vahaa ei taas haluta gelcoattiin, jotta se ei häiritse hartsin tarttumista siihen, kun siihen sitten tehdään kuidutus päälle.

Kuidutettu kylmälaatikko

Kun sitten gelcoat on hieman kuivunut, voidaan siihen alkaa levittämään hartsia ja kuitukerroksia. Periaatteessa myös kuidutuksessa kannattaisi käyttää vahatonta hartsia, jolloin sitä voisi helposti tehdä yhden kerroksen kerrallaan, jättää sen kuivumaan ja jatkaa työtä sitten kun kerkeää, vaikka seuraavana päivänä. Jos käyttää tavallista Biltema, Motonet, rautakauppa, ym. hartsia, joka aina sisältää vahan, pitää vaha saada pois pinnasta ennen työn jatkamista. Eli pinta pitää hioa santapaperilla ja mielellään myös pyyhiä asetonilla. Kuidutuksessa pitää olla tarkkana, ettei kuidun alle jää ilmakuplia. Jos gelgoatin ja ensimmäisen kuitukerroksen väliin jää ilmakuplia, ne aiheuttavat helposti koloja lopulliseen pintaan. Tietysti ne voi vielä korjata jälkeenpäin  kittaamalla ja maalaamalla, mutta aina se on extra työtä, kun sen voisi tehdä kerralla kunnolla.

Putki kondenssiveden poistoa varten

Muotin pohjaan laitoin pienen tapin, jonka päälle sain laiminoitua pienen putken kondenssiveden poistamista varten. Putki sijaitsee lopullisen laatikon vasemmassa etureunassa, josta kaapin pohjalle kertyvän veden voi helposti poistaa laittamalla kaapin alle vaikka jonkin astian. Laitoin tapin pienellä ruuvilla kiinni muotin pohjaan, niin että sain sen sitten pois muottia irrotettaessa. Tappi jäi siis laatikkoon kiinni muottia irrotettaessa ja sen sai sitten helposti irti muotista painamalla pienen ruuvimeisselin reiän läpi.

Kansi eritetttynä ja alumiiniteipillä peitettynä

Laatikko ja kannen sisäpuoli tuli sitten tehtyä lasikuidusta ja pienten korjausten jälkeen niistä tuli ihan hyvät, vaikkakaan sitä ei enää uudestaan viitsisi tehdä noin hankalasti. Eristeeksi laatikon ympärille laitoin 50mm Finfoamin PIR levyä, koska siinä on valmiiksi alumiinipinta ja kanteen 30mm levyn. Vastaavia levyjä on muiltakin valmistajilta, eikä niillä ole mielestäni suuria eroja. Pohjaan laitoin lisäksi 30mm extra eristettä, koska lämpö nousee ylös päin ja sitä kautta lämpö tulee helpoiten laatikkoon. Tein kannen kaksiosaiseksi, jotta siitä saa tarvittaessa vain toisen puolen auki ja sen voi jättää helposti auki nojaamaan täyttöä varten. Yksiosainen kansi ei olisikaan mahtunut aukeamaan sivuttain, koska veneen katto tulisi vastaan.

Kansi on kaksiosainen

Kannen pinnan tein tiikivanerista, johon laitoin listat ympärille, eli periaatteessa samanlainen rakenne kuin alkuperäisessä kannessa.

Listojen liimausta tiikkikanteen

Kylmäakullisen höyrystimen asennus

Vanhan kylmälaatikon purku

Vanha kylmälaatikko oli rakennettu osaksi veneen kalustusta. Se oli kuitenkin enimäkseen vain ruuveilla kiinni, joten mitään suurta väkivaltaa ei purkamisessa tarvittu. Laatikko oli kiinnitetty pöydän pintaan muutamilla ruuveilla, jotka oli piilotettu tiikkitulppien alle. Tiikkitulpat saa usein irti ruuvaamalla niihin ruuvin ja vetämällä ruuvin sitten pois, niin että tulppa tule mukana, mutta jos se ei onnistu, voi tulpan yksinkertaisesti porata pois sopivan kokoisella terällä ja ruuvata sitten alla oleva ruuvi pois.

Jos koko pöydän ja laatikon haluaa purkaa ehjänä pois ja asentaa sitten takaisin myöhemmin, on se kyllä mahdollista, mutta sitä ei kannata ihan minkään pikkuasian takia purkaa. Pöydän takaosa kannattaa kuitenkin jättää paikoilleen, jos mahsollista, niin ei tarvitse ottaa irti perällä olevia luukkuja, koska ne ovat pöytälevyssä kiinni. Takaisin asennettaessa tarvitsee varata hieman enemmän aikaa, koska tiikkitulpat pitää ensin liimata kiinni, sitten hioa tasan pöydän pinnan kanssa ja lopuksia lakata, eikä tätä tehdä välttämättä yhden päivän aikana. Tiikkitulppia voi tehdä itsekin erityisellä tulppaterällä, mutta helpoiten niitä saa valmiina esim. Biltemasta. Tulpat liimataan paikalleen, annetaan liiman kuivua, hiotaan tulppa pinnan tasolle ja lakataan päältä. Pöydän edessä oleva karttakotelo on alhaalta saranoitu isoihin tiikkiblokkeihin. Vasemmapuoleisen blokin voi saada ruuvattua irti, kun laatikon avaa lattialle asti auki (se onnistuu vain kun masto on poissa). Kun vasemman puoleinen blokki on irti, karttakotelon sen saa vedettyä irti oikeanpuoleista blokista, eikä sitä puolta tarvitse välttämättä irrottaa seinästä. Jos oikeanpuoleinen blokki pitää poistaa, se on kiinni WC:n seinässa läpiruuveilla, jotka ovat tiikkitulppien alla.

Kylmälaatikko purettuna

Kun vanha kalusto oli purettu, pääsin hyvin käsiksi sen alla ja takana olleisiin sähköasennuksiin. Olin jo aiemmin ujuttanut pöydän taakse mm. uudet paksummat virransyöttökaapelit NMEA2000 verkon ja akkumonitorin kaapelit. En ollut päässyt oikein kiinnittämään niitä kunnolla, mutta nyt pystyin siistimään ja niputtamaan ne ja myös puhdistamaan kaikki ajan myötä pöydän taakse kertyneen lian.

Uuden kylmälaatikon asennus

Tein uuden kylmälaatikon mahdollisimman pitkälle valmiiksi kotona niin, että veneelle jäi vain pientä sovittamista ja lopullinen asennus.

Laatikon sovittamista paikalleen

Uudesta laatikosta tuli sen verran iso, ettei alkuperäinen karttakotelo olisi enää mahtunut pöydän eteen, ei ainakaan, jos pöydän reuna tulisi samalle etäisyydelle. Alkuperäinen karttakotelo oli joka tapauksessa turhan massiivinen ja vei vain turhaan tilaa varsinaiselta kylmälaatikolta. Päätin tehdä sen tilalle yksinkertaisemman hyvin kevytrakenteisen karttataskun, jota on myös hieman helpompi käyttää, koska sitä ei tarvitse mitenkään varsinaisesti avata. Jätin taskun pohjan suurimmaksi osaksi avoimeksi, jotta sinne mahdollisesti tippuvat pienet esineet eivät jäisi pohjalle, josta niitä on hankala noukkia.

Kevytrakenteinen karttatasku kiinni etulevyssä

Kylmälaatikon reunoille seinään tein mittausten perusteella tuet, jotka kiinnitin ruuveilla seinään. Laatikko lepää sitten näiden tukien päällä reunoistaan. Muotoilin tukien takareunat niin, että laatikon takareunaan tekemäni pieni uloke kiilautui reunan alle sen verran, ettei laatikko pääse liikkumaan pystysuunnassa tai taaksepäin. Edestä kiinnitin laatikon ruuveilla sivutukeen. Tällä tavoin asennettuna kannen päälipuolelle ei tarvitse laittaa mitään kiinnitysruuveja. Pöydän etureunan kiinnitin laatikon reunaan alapuolelta ruuveilla, ne ruuvit jäivät sitten etulevyn taakse piiloon.

Laatikon kiinnitys reunaan

Hyllyjen valmistusta

WC:n seinän ja laatikon väliin jäi pieni syvennys, jolla ei ole juurikaan mitään käyttöä. Tein siihen pienet hyllyt, joita voi käyttä jonkin pienten tavaroiden säilytykseen.

Hyllyt paikallaan

Kylmälaatikon käyttöpaneelin upotin pöydän etureunaan. Sulakepaneelin ovessa ei ollut enää oikein tilaa sille, enkä halunnut sitä mihinkään pintaan asentaa. Käyttöpaneeli on pöydän reunan alla, joten siihen ei ihan helposti osu, eikä siitä voi vierestäkään kulkea, koska masto tulee melkein sen eteen.

Kompressorin putkien kiinnitys

Höyrystimeen menee kaksi putkea, jotka on kuitenkin niputettu nätisti yhdeksi eristetyksi putkeksi, joka haarautuu kahdeksi putkeksi liitospäässä. Asennusta varten laatikon kylkeen riittää yksi 30mm reikä. Toinen putkista on hyvin ohut ja se on taivutettu pienelle kerälle, joka taivutetaan auki ja työnnetään ensin reiästä läpi, jonka jälkeen toinen putki työnnetään siitä läpi. Pieni putki taivutetaan läpiviennin jälkeen varovasti takaisin pienelle kerälle niin, että putkien päät ovat samalla etäisyydellä. Ylimääräinen putki taivutetaan mahdollisimman suurella kaarella keräksi, miten sen nyt käytännöllisemmin saa, kovin jyrkkiä mutkia siihen ei saa tehdä. Itse vedin putken jo valmiiksi kaarelle ja kiinnitin kylmälaatikon taakse niin, että liitospäät ovat sopivalla etäisyydellä kompressorin vastaavista päistä.

Kompressori paikallaan kaapin takana

Asensin kompressorin kylmälaatikon kylkeen jo ennen kaapin nostoa paikalleen, niin putkia ei tarvinnut kiinnittää missään hankalassa asennossa. Putkisto on jo esitäytetty kylmäaineella ja liittimet on ns. itsestään tiivistyvät, joten kylmäaine vapautuu putkistoon vasta, kun liittimet kierretään kiinni, eikä kylmäaineen täyttöön tarvita mitään erikoislaitteita. Putkiston liittimet on suunniteltu niin, ettei niitä voi asentaa ristiin ja ne väännetään kiinni kahdella eri kokoisella kiintoavaimella (21 ja 24 mm). Kun liittimet kiinnitetään oikein kahdella kiintoavaimella, ei putkiin kohdistu rasitusta.

Laatikossa on nyt n. 90 litraa tilaa.

Kylmälaatikon kansi aukeaa sivulle

Vielä vähän listoja, niin se olisi valmis

Karttapöytä on nyt oikeastaan kokonaan kylmälaatikon kantta